Armeijaa voimakkaasti arvostelevan Voittoisan marssin (Marcia trionfale, 1976) jälkeen Bellocchio siirtyi televisioon, jossa hän ohjasi muun muassa hyvät arvostelut saaneet versiot TšehovinLokista (Il gabbiano, 1977) sekä Luigi PirandellonHenrik neljännestä (Enrico IV, 1984). Samaan aikaan Bellocchio teki teatterielokuvia, kuten keskiluokkaista perhettä arvostelevan Salto nel vuoto (1980) ja psykoanalystiMassimo Fagiolin innoittamat Paholainen ruumiissa (Il diavolo in corpo, 1986) ja La condanna (1991). Vaikenevaa näyttelijää kuvaava Il sogno della farfalla (1994) sai Venetsian elokuvajuhlien hopeisen leijonan ja armoton perhekuvaus L’ora di religione – il sorriso di mia madre (2002) kuusi David di Donatello -ehdokkuutta sekä Cannesin elokuvajuhlien erikoismaininnan. Huomenta, yö (Buongiorno notte, 2003) kuvaa Aldo Moron kaappausta ja murhaa.[3]Mussolinin salattu rakkaus vuodelta 2009 kertoo surullisen tarinan Italian fasistidiktaattori Mussolini ensimmäisen maailmansodan aikaisesta rakastajattaresta Ida Dalserista[4].