Aloitteen patsashankkeelle teki kauppaneuvos Rafael Haarla juuri ennen kuolemaansa. Kuvanveistäjä Evert Porilalta patsaan tilasi Tampereen seudun Rintamamiesyhdistys, joka edusti vapaussotureita eli sisällissodan valkoista osapuolta.[1] Tarkoitus oli, että patsas esittää Mannerheimiä vuoden 1918 kenraalinpuvussa ja seisoma-asennossa. Kaupunginvaltuusto hyväksyi hankkeen yksimielisesti syksyllä 1938.[2] Porila veisti patsaan vuonna 1939 ateljeessaan Klingendahlin tehdassalissa. Hänen avustajanaan toimi entinen punakaartilainen kuvanveistäjä Jussi Hietanen.[3]
Patsas oli tarkoitus pystyttää vuoden 1940 alussa KoskipuistoonTamfeltin verkatehtaan edustalle, mutta talvisota siirsi paljastusta. Ennen talvisodan alkua paikalle ehdittiin jo asentaa patsaan jalusta. Sotien aikana patsasta säilytettiin pommituksilta suojassa Haiharan kartanossa. Kun Tampereen seudun Rintamamiesyhdistys lakkautettiin syksyllä 1944, patsashanke jäi yksityisten ihmisten hoidettavaksi. Hanketta lykkäsi myös Mannerheimin oma toivomus, ettei hänelle pystytettäisi patsasta hänen elinaikanaan.[4]
Sodan jälkeen
Pari kuukautta Mannerheimin kuoleman jälkeen vuonna 1951 Tampereen kaupunginvaltuusto päätti, ettei patsasta pystytetäkään Koskipuistoon. Perustelu tähän oli, että Mannerheim on esitetty vuoden 1918 aikaisessa sotilasasussa, siis Tampereen valloittajana. Kuvanveistäjä Kalervo Kallio tarjosi Tampereelle Mannerheimin ratsastajapatsasta, joka oli jäänyt Helsingin ratsastajapatsaan toisessa suunnittelukilpailussa toiseksi. Ratsastajapatsaalle varattiin paikka Tampereen keskustasta, mutta kustannukset nousivat niin korkeiksi, että hankkeesta lopulta luovuttiin.[5] Patsaan jalusta jäi tyhjilleen kaupungin keskustaan. Vuoden 1964 elokuussa kaupunginvaltuusto päätti, että Rintamamiesyhdistystä seurannut Vapaussoturien Huoltosäätiö voi purkaa jalustan.[2]
Paljastaminen
Viivytysten jälkeen veistos paljastettiin 4. kesäkuuta 1956 aikanaan syrjäisellä paikalla Vehmaisten Mannerheiminkalliolla (nykyään Leinolan kaupunginosaa). Maa-alueen oli lahjoittanut maanviljelijä Kustaa Kauppila.[5] Patsas pystytettiin uuden punagraniittisen jalustan päälle.[4] Jalustassa on laatta, jossa lukee: ”Mannerheim seisoi tällä paikalla Tampereen valloituksen aikana huhtikuun alkupäivinä 1918”. Paljastustilaisuudessa oli Aamulehden mukaan paikalla monituhatlukuinen yleisö.[2]
Aihe ja jalusta
Tampereen Mannerheimin patsas sai aiheensa taidemaalari Eero Järnefeltin vuonna 1933 tekemästä maalauksesta nimeltä Kenraali Mannerheim vuonna 1918 Vehmaisten sotanäyttämöllä.[6] Siinä Mannerheim seisoo lumisessa maisemassa, taustallaan kiemurtelevia männyn oksia. Maalauksen ja veistoksen attribuutit ovat samat. Kenraalin oikeassa kädessä on piippu ja rinnalla kiikarit, sekä vasemmassa kädessä roikkuu kävelykeppi. Myös vaatetus on yhtäläinen maalauksen kanssa.
Vanhasta käyttämättä jääneestä jalustasta tehtiin Pirkkalaan jääkärimuistomerkki, joka paljastettiin vuonna 1968.[4] Sen paikalle Koskipuistoon pystytettiin Yrjö LiipolanPaimenpoika-patsas.[7]
Nykytilanne
Vuosina 1992–1993 tehtiin useita aloitteita patsaan siirtämiseksi Koskipuistoon. Yksi aloitteellinen yhdistys oli Pirkanmaan sotaveteraanipiiri. Vuonna 1994 ehdotettiin, että keskustaan voitaisiin tuoda siviiliasuinen, presidenttiä esittävä Mannerheim-patsas.[2]Vapaussoturien huoltosäätiö lahjoitti patsaan Tampereen kaupungille vuonna 1996.[4] Sen siirtämisestä keskustaan käydään edelleen keskusteluja.[2] Mannerheim herättää Tampereella yhä vahvoja tunteita, minkä vuoksi patsas joutuu usein ilkivallan kohteeksi. Mannerheimin syntymän 100-vuotisjuhlien alla kesäkuussa 1967 patsas tervattiin ja tuhrittiin höyhenillä. Seuraavan kerran patsas tuhrittiin maaleilla vuoden 1987 itsenäisyyspäivän alla sekä viereisen lipputangon narut oli anastettu, jotta itsenäisyysopäivän tilaisuutta patsaan äärellä ei Suomen lipun nostoa voitu pitää.[8] Joulukuussa 2004, kun Mannerheim oli voittanut YleisradionSuuret suomalaiset -kilpailun, patsas tuhrittiin punaisella maalilla ja sen jalustaan kirjoitettiin sana ”lahtari”.[9] Sama toistui marraskuussa vuosina 2012 ja 2013.[10] Vuosien varrella siihen on myös sotkettu punaisella tekstit "eläköön punakaarti" ja "alas fasismi". Patsas on myös töhritty kokonaan punaiseksi. Vuosina 1994–2018 Aamulehdessä on julkaistu yli 90 patsasta koskevaa juttua, joista liki 70 prosenttia käsittelee patsaan siirtoa pois nykyiseltä paikaltaan.[2]