Malcolm Henry Arnold (21. lokakuuta 1921 Northampton, Britannia – 23. syyskuuta 2006 Norfolk, Britannia) oli brittiläinen taide- ja viihdemusiikin säveltäjä.

Arnold opiskeli Royal College of Musicissa ennen kuin liittyi trumpetistiksi Lontoon filharmoniseen orkesteriin. 1940-luvun loppupuolella hän omistautui täysin säveltämiselle.

Arnold kärsi vanhemmiten mielenterveysongelmista ja yhä pahenevasta alkoholismista, kunnes muuan Anthony Day otti hänet 1980-luvun puolivälissä hoitoonsa ja suojelukseensa. Arnold toipui, eli vielä parikymmentä vuotta ja sai sävellettyä muun muassa yhdeksännen sinfoniansa.^[1]

Arnoldin musiikki on pääosin tonaalista. Hänen teoksissaan on toisinaan vaikutteita Hector Berliozin musiikista. Joskus häntä on myös vertailtu Jean Sibeliukseen. Arnoldin tärkeimpinä teoksina pidetään hänen yhdeksää sinfoniaansa.^{kenen mukaan?} Hän sävelsi lisäksi muun muassa lukuisia konserttoja, tanssisarjoja sekä divertimenton huilulle, oboelle ja klarinetille.

Arnold sävelsi musiikin yli 130 elokuvaan, tunnetuimpana ”Colonel Bogey March” -marssiin perustunut vihellysmarssi David Leanin ohjaamassa elokuvassa Kwai-joen silta (1957). Hän sai elokuvan musiikista Oscar-palkinnon^[2].

Arnold toimii kapellimestarina Deep Purple -yhtyeen ja Royal Philharmonic Orchestran albumilla Concerto for Group and Orchestra (1969), jonka musiikin sävelsi yhtyeen kosketinsoittaja Jon Lord.

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Malcolm Arnold.

• Malcolm Arnoldin muistokirjoitus Helsingin Sanomissa (tilaajille)
• Malcolm Arnold Internet Movie Databasessa. (englanniksi)