Maksumuuri on verkossa oleva este, joka sallii tietyn verkkosisällön käyttämisen vain maksua vastaan. Sanomalehtien ja aikakauslehtien verkkoversiossa eli verkkolehdissä se on yleinen.

Suomessa Helsingin Sanomat ja Kauppalehti pystyttivät ensimmäisenä maksumuurit vuonna 2012. Muualla maailmassa maksumuureja on käytetty jo 1990-luvulta lähtien. Ensimmäinen merkittävä maksumuuria hyödyntänyt lehti oli The Wall Street Journal vuonna 1997.^[1]

Paperijulkaisun tilaushintaan voi sisältyä lukuoikeus maksumuurin takana olevaan sisältöön. Maksumuuri voi toimia siten, että maksulla saa kaiken sisällön käyttöönsä määräajaksi, tai siten, että maksua vastaan voi ladata yksittäisen artikkelin luettavaksi. Joillain lehdillä, esimerkkinä The Times, koko verkkosisältö on maksumuurin takana. Tällaista maksumuuria kutsutaan "kovaksi" maksumuuriksi. Jos osa sisällöstä (esimerkiksi määrään tai sisällön tyyppiin pohjautuen) on saatavilla ilmaiseksi, muuria kutsutaan "pehmeäksi" maksumuuriksi.

Vuonna 2015 noin kolmasosalla suomalaisista päivittäin julkaistavista lehdistä oli käytössä maksumuuri. Vain yhdellä lehdellä (Iisalmen Sanomat) oli kova maksumuuri käytössä.^[2]