Maila Talvion vanhemmat olivat Hartolan kappalainen, myöhemmin kirkkoherra Adolf Magnus Winter (1828–1880) ja Julia Malvina Bonsdorf (1836–1926). Perheessä oli yhdeksän lasta. Mailan ollessa yhdeksänvuotias perheen isä kuoli, minkä jälkeen perhe muutti Hartolan syrjäiselle Nipulin maatilalle. Siellä Talvio tutustui torpparilaitokseen ja sen epäkohtiin, joita hän myöhemmin käsitteli teoksissaan. Talvio kävi Helsingin suomalaisen tyttökoulun, josta valmistuttuaan hän palasi 16-vuotiaana sisarustensa kotiopettajaksi. Samalla Talvio aloitti myös kirjoittamisen. Vuonna 1890 hän tapasi kielitieteilijä J. J. Mikkolan ja avioitui tämän kanssa 1893.
Muutettuaan Helsinkiin Talvio tutustui miehensä välityksellä Päivälehden piirissä toimiviin kirjailijoihin ja runoilijoihin, kuten Kasimir ja Eino Leinoon. Talvio alkoi myös itse kirjoittaa Päivälehteen ja Suomen Kuvalehteen ja taisteli sortovuosien aikana Suomen oikeuksien puolesta. Talvio matkusteli miehensä kanssa useita kertoja Keski- ja Itä-Euroopassa ja opiskeli samaan aikaan puolan kieltä ja käänsi suomeksi useita puolalaisen kirjailijan Henryk Sienkiewiczin teoksia. Talvion kotonaan Helsingissä pitämä kirjallinen salonki tuli tunnetuksi.
Talvion esikoisteos oli 1895 julkaistu novellikokoelma Haapaniemen keinu. Kirjallisen läpimurtonsa hän teki vuonna 1901 julkaistulla romaanilla Pimeänpirtin hävitys jossa melodraaman keinoin kuvattiin maaseudun maanomistusolojen ja torpparilaitoksen epäkohtia. Vaikka Talvio kirjoissaan käsitteli maaseudun yhteiskunnallisia ongelmia, hän suhtautui silti varauksellisesti nousevaan työväenliikkeeseen ja sosialismiin. Niinpä esimerkiksi romaanissa Louhilinna (1906) sosialismi kuvataan väkivaltaisena alkukantaisten vaistojen ohjaamana liikkeenä. 1910-luvulla Talvion romaaneissa aiheita olivat perinnöllisyysoppi ja psykologiset ongelmat, ja aina 1920-luvun lopulle niitä hallitsi pessimismi. Myös Talvion terveenä pitämän suomenkielisen maaseudun sekä rappeutuneen ja juonittelevan ruotsinkielisen pääkaupungin välinen vastakkainasettelu oli esillä esimerkiksi romaanissa Niniven lapset (1915). 1920-luvun lopulla Talviolle alkoi uusi luomiskausi, jolloin hän keskittyi historiallisiin romaaneihin. Niitä olivat vuosina 1929–1935 julkaistu Helsingin historiaan liittyvä romaanitrilogia Itämeren tytär sekä hänen viimeinen romaaninsa Linnoituksen iloiset rouvat (1941), jossa tapahtumaympäristönä oli Suomen sodan aikainen Viaporin linnoitus. Talvio testamenttasi tuotantonsa tekijänoikeudet Helsingin yliopistonSatakuntalaiselle Osakunnalle, jonka inspehtorina hänen puolisonsa J. J. Mikkola toimi pitkään.
Maila Talvio ja J. J. Mikkola asuivat Helsingin Meilahdessa sijainneessa, vuonna 1884 valmistuneessa Laaksolan huvilassa, joka oli 1900-luvun ensimmäisellä puoliskolla Helsingin yliopiston Satakuntalaisen osakunnan opiskelijoiden, tiedemiesten ja kirjailijoiden kokoontumispaikka.[3]
Talvio toimi 1910-luvulta alkaen aktiivisesti tuberkuloosin torjuntatyössä. Hän kirjoitti teoksen Ne 45 000 (1932) ja myös käsikirjoituksen samannimiseen elokuvaan, joka sai ensi-iltansa vuotta myöhemmin. Hän oli myös innokkaasti mukana Satakuntalaisen Osakunnan keräystyössä, jonka tuloksena Harjavaltaan perustettiin Satalinnan keuhkotautiparantola. Talvio oli yhdessä aviomiehensä ja V. A. Koskenniemen kanssa aktiivisesti mukana kulttuuriyhteistyössä natsi-Saksan ja fasistisen Italian kanssa. Vuonna 1936 Talvio vieraili Saksassa, jossa hän tapasi kansallissosialismin pääideologin Alfred Rosenbergin ja kansallissosialistisen valtakunnan naisliiton (NS-Frauenschaft) valtakunnanjohtajan Gertrud Scholtz-Klinkin.[3]
Maila Talvion ja J. J. Mikkolan avioliitto oli lapseton. Talvio olisi halunnut Laaksolan huvilasta museon, mutta sodanjälkeisessä ilmapiirissä Helsingin kaupunki ei suostunut ottamaan testamenttilahjoitusta vastaan. Tästä närkästyneenä Talvio määräsi Laaksolan huvilan purettavaksi, mikä tapahtui hänen kuolemansa jälkeen vuonna 1954. Huvilan paikalla on Laila Pullisen veistämä ja vuonna 1971 paljastettu ”Itämeren tytär” -muistomerkki.[3]
Kunnianosoitukset
Hieman ennen kuolemaansa Talvio sai Helsingin yliopiston kunniatohtorin arvon Helsingin 400-vuotisjuhlien yhteydessä vuonna 1950.
Teokset
Haapaniemen keinu, 1895
Nähtyä ja tunnettua, 1896
Aili, romaani. 1897
Kaksi rakkautta, romaani. 1898
Suomesta pois, 1899
Johan Ludvig Runeberg, 1900
Kansan seassa, romaani. 1900
Pimeän pirtin hävitys, romaani. 1901
Rumaa ja kaunista, 1901
Peter Wieselgren, Helsinki: Raittiuden ystävät, 1902 Mukaelma Sigfid Wieselgren'in teoksesta
Juha Joutsia, romaani. 1903
Muuan äiti, 1904
Savipäiviltä, 1904
Kauppaneuvoksen kuoltua, 1905
Louhilinna, romaani. 1906
Eri teitä, 1908
Puheita, 1908
Anna Sarkoila: 3-näytöksinen näytelmä, WSOY 1910
Tähtien alla, romaani. 1910
Kirjava keto, 1911
Elinan häät, 1912
Hämähäkki ja muita kertomuksia, 1912
Kun meidän kaivosta vesi loppui, 1913
Talonhuijari, 1913
Yölintu, romaani. 1913
Huhtikuun-manta, 1914
Elämänleikki ynnä muita puheita maalaisille, 1915
Lempiäniemen tyttäret, 1915
Niniven lapset, romaani. 1915
Elämän kasvot, romaani. 1916
Kultainen lyyra, 1916
Kootut teokset 1–8, 1917–26
Silmä yössä, romaani. 1917
Näkymätön kirjanpitäjä, novellikokoelma. 1918
Kurjet, romaani. 1919
Yötä ja aamua, 1919
Valkea huvila, 1920
Kihlasormus, romaani. 1921
Kirkonkellot, romaani. 1922
Viimeinen laiva, 1922
Opin sauna, romaani. 1923
Sydämet, novellikokoelma. 1924
Hiljentykäämme, 1929
Itämeren tytär, sarja. Werner Söderström, 1929–36:
1. Kaukaa tullut (1929)
2. Hed-Ulla ja hänen kosijansa (1931)
3. Hopealaiva (1936)
Ne 45 000, 1932
Leipäkulta, 1934
Millaista parantolassa on, 1935
Terveisiä, 1936
Itämeren tytär, WSOY 1940 (sisältää osat 1–3)
Linnoituksen iloiset rouvat, 1941
Rukkaset ja kukkaset, 1947
Lokakuun morsian, 1948
Juhlavalkeat, 1948
Rukkaset ja kukkaset, 1947
Rakkauden riemut ja tuskat, valitut novellit, 1949
Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa.
Maila Talvio,Pieni tietosanakirja, osa 4, palsta 670. Otava 1928
Petri Liukkonen, Maila Talvio, Authors' Calendar (englanniksi)