MacGuffin (toisinaan McGuffin) on tarinankerronnan apuväline, joka motivoi hahmoja ja pitää tarinan liikkeellä. MacGuffin on erittäin tärkeä hahmojen näkökulmasta, vaikka yleisön kannalta se on epäoleellinen ja voitaisiin selittää yksinkertaisesti. MacGuffin on tavallinen elokuvissa ja erityisesti trillereissä.

Termin "MacGuffin" keksi Alfred Hitchcock.

MacGuffin juontaa alkunsa vanhasta ja kuluneesta vitsistä, jota Hitchcock mielellään kertoi^[1]:

Kaksi miestä matkustaa junassa. Toisella on tavarahyllyllä iso, omituisen muotoinen paketti. Toinen mies kysyy, mitä paketissa oikein on.
– Se on MacGuffin.
– Mikä MacGuffin sitten on?
– Sillä pyydystetään leijonia Skotlannin Ylämailla.
– Mutta eihän Ylämailla ole leijonia.
– No sitten se ei ole MacGuffin.

• Lähes kaikki Alfred Hitchcockin elokuvat
• Tarkoituksen etsiminen "Rosebudille" Citizen Kanessa
• Maltan haukan patsas on erinomainen varhainen esimerkki.
• Viisumit Lissaboniin Casablancassa.
• Kuolemantähden piirustukset Tähtien sodassa.
• Quentin Tarantinon Pulp Fictionissa salkku on MacGuffin (ja viittaus elokuvaan Kohtalokas tapaaminen). Sisältöä ei näytetä, ja kyseiset kohtaukset eivät kerro niinkään salkun sisällöstä, vaan siitä mitä salkun sisällön vuoksi tapahtuu.
• Myös Roninin salkku on MacGuffin.
• Vaarallinen tehtävä III:n Jäniksenkäpälä.

• Rambaldin laitteet ovat MacGuffineita televisiosarjassa Alias. Osin samojen tekijöiden Lost-sarjan salaperäinen saari on myös MacGuffin.

• William Shakespearen Othellossa Desdemonan nenäliina on MacGuffin.
• Silmaril-jalokivet J.R.R. Tolkienin kirjassa Silmarillion.

• Taylor, John Russell: Die Hitchcock-Biografie. Alfred Hitchcocks Leben und Werk. Frankfurt am Main: Fischer Taschenbuch Verlag, 1980. ISBN 3-596-23680-0 (saksaksi)