Maanteiden pääväylät tai maanteiden runkoverkko on luettelo valtakunnallisesti erityisen merkittävistä maanteistä. Runkoverkon määritelmä sisältyy vuoden 2006 alussa voimaan tulleeseen maantielakiin.^[1] Maanteiden pääväylistä päätetään liikenne- ja viestintäministeriön asetuksella.

Runkoverkon määrittely on poliittisesti arka asia, sillä verkon ulkopuolelle jäävät alueet pelkäävät tulevaisuutensa puolesta. Ensimmäinen ehdotus runkoverkosta tehtiin vuonna 2006, mutta se ei lopulta astunut voimaan. Toisen kerran ministeriö esitti runkoverkkoa vuonna 2018.

Liikenne- ja viestintäministeriö esitti maanteiden runkoverkkoa toisen kerran 5. syyskuuta 2018. Lähes kaikki vuoden 2006 runkoverkkoehdotuksen tiet sisältyivät myös uuteen ehdotukseen. Lopullisessa, 1. tammikuuta 2019 voimaan tulleessa asetuksessa nimitys oli vaihdettu maanteiden pääväyliksi ja uusia tieosuuksia lisätty.

• Helsinki – Turku
• Helsinki – Pori
• Helsinki – Tampere – Jalasjärvi ja Laihia – Vaasa
• Helsinki – Lahti – Jyväskylä – Oulu – Keminmaa – Rovaniemi – Inari
• Lusi – Mikkeli – Kuopio – Iisalmi – Kajaani
• Koskenkylä – Kouvola – Imatra – Joensuu – Kajaani (ehdotuksessa vain osuus Koskenkylä – Joensuu)
• Helsinki – Vaalimaa
• Turku – Pori – Vaasa – Ytterjeppo – Kokkola (ehdotuksessa ei osuutta Pori – Ytterjeppo)
• Turku – Tampere – Jyväskylä – Kuopio – Joensuu – Niirala (ehdotuksessa vain osuus Turku – Joensuu)
• Rauma – Tampere – Lahti – Kouvola
• Kotka – Kouvola
• Seinäjoki – Laihia
• Jalasjärvi – Seinäjoki – Ytterjeppo
• Tornio – Kilpisjärvi (ei ehdotuksessa)
• Hanko – Mäntsälä
• Keminmaa – Tornio
• Turun kehätie välillä Naantali – valtatie 1
• Kehä III välillä valtatie 1 – valtatie 7
• Vuosaaren satamatie (ei ehdotuksessa)
• Merituulentie välillä valtatie 15 – Mussalon satama (ei ehdotuksessa)
• Suikkilantie välillä Pansiontie – valtatie 8 (ei ehdotuksessa)

Liikenne- ja viestintäministeriön työryhmä esitti 29. syyskuuta 2006 teiden runkoverkkoon seuraavia valta- ja kantatieosuuksia:

• Helsinki – Turku
• Helsinki – Hämeenlinna – Tampere – Vaasa
• Helsinki – Lahti – Jyväskylä – Oulu – Kemi – Rovaniemi
• Lusi (vt 4) – Mikkeli – Kuopio – Iisalmi – Kajaani
• Koskenkylä (vt 7) – Kouvola – Lappeenranta – Joensuu
• Helsinki – Kotka – Vaalimaa
• Turku – Pori sekä Ytterjeppo – Kokkola
• Turku – Tampere – Jyväskylä
• Hämeenlinna – Tuulos
• Tuulos – Lahti – Kouvola
• Jalasjärvi (vt 3) – Seinäjoki – Ytterjeppo
• Keminmaa (vt 4) – Tornio (valtakunnanraja)
• Turun kehätie välillä valtatie 8 – valtatie 1
• Kehä III välillä valtatie 1 – valtatie 7

Ehdotetun runkoverkon pituus on 3 140 kilometriä. Runkotie on puhtaasti hallinnollinen käsite, eikä runkoteitä ole tarkoitus mitenkään erityisesti merkitä tieopasteisiin tai tiekarttoihin.

Teiden runkoverkolla halutaan korostaa maan keskeisten keskusten välisiä yhteyksiä saaden hyvät liikennöintiyhteydet niin henkilö- kuin tavaraliikenteellekin. Ehdotettu runkoverkko oli tarkoitus saada kuntoon vuoteen 2030 mennessä, ja tähän arvioitiin tarvittavan rahaa yhteensä 3 750 miljoonaa euroa eli keskimäärin noin 150 miljoonaa euroa vuodessa. Työryhmä asetti runkotieverkolle seuraavan tavoitestandardin:

Runkoverkon parantamisessa korostuvat "kevyemmät" liikenteen sujuvuutta ja turvallisuutta parantavat toimenpiteet, kuten keskikaiteiden ja ohituskaistojen rakentaminen.

Runkoverkkoon kuuluu myös noin 2 750 kilometriä rautateitä.

• TERN-tieverkko

• Liikenne- ja viestintäministeriön asetus maanteiden ja rautateiden pääväylistä ja niiden palvelutasosta 933/2018
• Luonnos liikenne- ja viestintäministeriön asetukseksi maanteiden ja rautateiden runkoverkosta ja niiden palvelutasosta Liikenne- ja viestintäministeriö. Viitattu 11.9.2018.
• Valtakunnallisesti merkittävät maaliikenteen runkoverkot. Työryhmän mietintö 29.9.2006. Liikenne- ja viestintäministeriö. Viitattu 16.9.2019.
• Työryhmä esittää: Neljännes pääteistä ja puolet radoista runkoverkoiksi (työryhmän esitys) 29.9.2006. Liikenne- ja viestintäministeriö. Arkistoitu 28.9.2007. Viitattu 29.7.2007.
• Maantielaki 23.6.2005/503