Lyijy(IV)kloridi

Lyijy(IV)kloridi
Tunnisteet
CAS-numero 13463-30-4
PubChem CID 123310
Ominaisuudet
Molekyylikaava PbCl4
Moolimassa 349,01 g/mol
Ulkomuoto Kellertävä neste[1]
Sulamispiste -15 °C[1]
Kiehumispiste 150 °C[2]
Tiheys 3,18 g/cm3[1]
Liukoisuus veteen Reagoi veden kanssa

Lyijy(IV)kloridi eli lyijytetrakloridi (PbCl4) on lyijyn ja kloorin muodostama epäorgaaninen molekyyliyhdiste. Se on suhteellisen epästabiili ja sillä on vähäistä käyttöä orgaanisen kemian synteeseissä.

Ominaisuudet

Lyijy(IV)kloridi on huoneenlämpötilassa väriltään vaaleankeltaista nestettä. Yhdiste hajaantuu veden vaikutuksesta muodostaen klooria ja vetykloridia, minkä vuoksi se savuaa kosteassa ilmassa. Kuumennettaessa se alkaa hajota lyijy(II)kloridiksi ja klooriksi yli 50 °C:n lämpötilassa ja reaktio voi tapahtua räjähdysmäisesti. Lyijy(IV)kloridi ei liukene rikkihappoon, mutta liukenee väkevään vetykloridiliuokseen muodostaen kompleksisia heksakloroplumbaatti(IV)ioneja ([PbCl6]2-]. Yhdiste muodostaa näitä ioneja reagoidessaan myös muiden kloridien kanssa. Yhdiste on vahva hapetin. Dikloorioksidin kanssa aine reagoi muodostaen lyijyoksodikloridia, joka muistuttaa rakenteeltaan fosgeenia.[1][2][3]

Valmistus ja käyttö

Lyijy(IV)kloridia valmistetaan johtamalla klooria lyijy(II)kloridin vesisuspensioon. Reaktioseokseen lisätään ammoniumkloridia, jolloin saostuu ammoniumheksakloroplumbaattia keltaisena kiteisenä aineena ((NH4)2[PbCl6]). Tämä yhdiste reagoi kylmän väkevän rikkihapon kanssa muodostaen ensin heksaklorolyijyhappoa, joka hajoaa lyijy(IV)kloridiksi ja vetykloridiksi.[1][2][3] Yhdistettä muodostuu myös väkevän vetykloridin reagoidessa lyijydioksidin kanssa[3].

PbCl2 + Cl2 → PbCl4
PbCl4 + 2 NH4Cl → (NH4)2[PbCl6]
(NH4)2[PbCl6] + H2SO4 → H2PbCl6 + (NH4)2SO4
H2PbCl6 → PbCl4 + HCl

Lyijy(IV)kloridia voidaan käyttää niin kutsutussa Criegeen glykolinhajotusreaktiossa.[3]

Lähteet

  1. ↑ a b c d e E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 248. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3
  2. ↑ a b c Egon Wiberg, Nils Wiberg, Arnold Frederick Holleman: Inorganic chemistry, s. 919. Academic Press, 2001. ISBN 978-0-12-352651-9 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 13.10.2015. (englanniksi)
  3. ↑ a b c d Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 589. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 13.10.2015. (englanniksi)