Lydia Hällfors, o.s. Bergroth, aik. Wegelius (12. marraskuuta 1844 Pihlajavesi – 19. kesäkuuta 1916 Kemi) oli suomalainen opettaja, toimittaja ja muistelmakirjailija. Lydia Hällforsin omaelämäkerta Äidin muistelmia oli ensimmäisiä naisen kirjoittamia suomenkielisiä omaelämänkertoja.^[1][2][3][4]

Kömin talossa Pihlajavedellä syntyneen Lydia Hällforsin vanhemmat olivat Keuruun pitäjänapulainen, sittemmin kirkkoherra Frans Henrik Bergroth (1817–1881) ja Hilda Elisabeth Fabritius (k. 1882). Hän kävi yksityistä tyttökoulua Pietarsaaressa asuen silloin enonsa rehtori Alfred Kihlmanin luona. Hän meni naimisiin 1867 pastori Adolf Wegeliuksen (1836–1868) kanssa ja he muuttivat Perhoon, jossa Adolf Wegelius toimi kappalaisena. Wegeliuksen perheen pojat olivat olleet Keuruulla suomen kieltä oppimassa ja heistä Martin Wegelius oli toiminut myös kesällä 1863 kotiopettajana Bergrothien pappilassa, kun siellä oli koolla joukko nuoria, joilla oli taiteellisia ja henkisiä harrastuksia. Suurten nälkävuosien aikana 1868 Adolf ja Lydia Wegelius sairastuivat lavantautiin, johon Adolf Wegelius sitten menehtyi. Leskeksi jäänyt Lydia muutti Uno-poikansa kanssa Helsinkiin ja sai opettajanpaikan vastaperustetussa Suomalaisessa tyttökoulussa.^{[1] [2][3][5][6][7][8]}

Lydia Hällfors meni sitten vuonna 1878 uusiin naimisiin lehtori Petter Gustaf Hällforsin (1848–1890) kanssa ja he muuttivat Ouluun, jossa Petter Gustaf Hällfors toimi Oulun ruotsalaisen lyseon matematiikan ja fysiikan lehtorina. Oulussa asuessaan Lydia Hällfors kuului Oulun Suomalaisen tyttökoulun ja jatko-opiston perustajiin ja samoin Oulun Diakonissakodin ja koko diakonissatoiminnan alkuunpanijoihin. Hän oli myös useita vuosia jäsenenä lasten työkodin johtokunnassa ja vaivaishoitohallituksessa. ^{[1] [2][3][9]}

Jäätyään uudelleen leskeksi Lydia Hällfors asui viimeiset vuotensa Kemissä yhteiskoulun johtajana toimineen tyttärensä luona. Hän oli Kemissä mukana raittiustyössä, Raajarikkoisten kodin johtokunnassa ja hänen aloitteestaan perustetussa Nuorten ystävät nimisessä yhdistyksessä. Lydia Hällfors kuoli 71-vuotiaana Kemissä kesäkuussa 1916. Hänet on haudattu Oulun hautausmaalle.^[1][3][4]

Lydia Hällforsin omaelämäkerta Äidin muistelmia julkaistiin vuonna 1924 Helmi Krohnin toimittamana. Hällfors oli kirjoittanut sen kahdessa osassa jo ennen ensimmäistä maailmansotaa vuosina 1907 ja 1911. Elämäkerta oli ensimmäisiä naisen suomen kielellä kirjoittamia omaelämänkertoja.^[2][3] Muistelmissaan Hällfors kertoi muun muassa Keuruun lukkarin Matias Saxbergin vuonna 1839 tekemästä rikoksesta kun hän pahoinpiteli 21-vuotiaan paimentytön Eeva Maria Matintyttären kuoliaaksi, syynä oli ollut se että paimentyttö oli laskenut karjan vahingossa lukkarin vuokraamalle niitylle. Hällfors kuvasi lukkarin olleen saita, pitäjän köyhiä nöyryyttänyt paholaismainen mies, joka kerskui kymmenillä aviottomilla lapsillaan. Lukkari Saxberg murhattiin 1861 emännöitsijänsä kanssa, murhan syynä oli riita syytingistä. Tästä murhasta silloin 17-vuotias Lydia Hällfors kirjoitti omaan päiväkirjaansa.^[10][11]

Lydia Hällforsin veljiä olivat Viipurin lyseon rehtori ja valtiopäivämies Adiel Bergroth (1848–1905) ja metsänhoitaja Frans Gideon Bergroth (1846–1921).^[5] Lydia Hällforsin ja Adolf Wegeliuksen poika Uno Wegelius (1867–1925) oli Oulun komministeri, Tuusulan kirkkoherra ja lääninrovasti.^[12] Lydia Hällforsin ja Petter Gustaf Hällforsin poika oli Turun kaupunginjohtaja Arvi Hällfors (1888–1942).^[13]

• Äidin muistelmia; painoon toimittanut Helmi Krohn. WSOY 1924, näköispainos Keuruusselän seura, Keuruu 1996

• W. H. Riehl : Herran vuosi teoksessa Romaneja ja kertomuksia. 4 vihko, Maalarin maine. Herran vuosi. Mitä mummo kertoi. Kaksi laukausta. Uusi Suometar, Helsinki 1877
• Jean Frédéric Lobstein : Sydämmen salaisuudet: viisitoista tutkistelemusta ; ruotsin kielestä suom. L. H. WSOY 1885

• Geni.com : Lydia Hällfors (ent. Wegelius os. Bergroth)
• Lehtiniemen muistot, Naisten ääni, 01.01.1908, nro 19, s. 7, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
• Merkkitapaus Keuruun sivistyselämässä. Kirjastolaitos täyttää 80 vuotta, Aamulehti, 30.10.1938, nro 293, s. 12, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot