Pelkkä LuAG, kuten myöskään muut granaatit tai safiiri, ei puhtaana toimi laseroivana väliaineena, vaan siihen pitää doupata sopivien muiden aineiden ioneja. Lutetiumin etu muihin lasereissa käytettyihin metalleihin kuten yttriumiin verrattuna on, että sen tiheys on suuri ja lähellä douppaukseen käytettyjen aineiden tiheyttä, jolloin siitä valmistetun kiteen fysikaaliset ominaisuudet eivät muutu juurikaan doupattujen ionien johdosta. LuAG-materiaali myös kestää hyvin lämpötilan muutoksia muiden ominaisuuksien pysyessä lähes samoina. Haittapuolena on lutetiumin kalleus ja harvinaisuus.
Joitakin LuAG-lasereissa käytettyjä douppausaineita ovat lantanoiditerbium (Er:LuAG), holmium (Ho:LuAG) tulium (Tm:LuAG) ja ytterbium (Yb:LuAG), sekä tuliumin ja holmiumin seos (Tm:Ho:LuAG). 2 % tuliumilla doupattu Tm:LuAG toimii noin 680 nm:n aallonpituudella ja 10 % Yb:LuAG noin 970 nm alueella.[2]
LuAG-materiaalia on tutkittu käytettäväksi myös korkean taitekertoimen linsseihin immersiolitografiassa.[4]
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista. Alkuperäinen artikkeli: en:Lutetium aluminium garnet