Luc myös: Lucas Faydherbe (1617–1697) oli flaamilainen kuvanveistäjä ja arkkitehti ja suuren Faydherben taiteilijasuvun tunnetuin jäsen. Hän oli Rubensin mielioppilas ja asuintoveri tämän Ioppuiällä. Hän oli maineikas norsunluuteosten veistäjä, esimerkkeinä Madridin Pradon puttoreliefi ja Tukholman historiallisen museon suola-astia. Hänen töitään on myös Wienissä ja Karlsruhessa. Arkkitehtina hän on suunnitellut ja sisustanut — varhaisemmissa töissään yhdessä mestarinsa kanssa — entisissä Espanjan Alankomaissa useita kirkkoja, joista huomattavimpina Leuvenin jesuiittakirkko (Mikaelinkirkko, 1650–1656), Brysselin Begiinikirkko (1657–1676) ja Mechelenin Notre-Dame d’Hanswyk -kirkko (1663–1678).^[1]

Belgialaisen barokin tapaan Faydherbe rakensi kirkkonsa vanhoille romaanisille perusmuureille, mutta tavoitteli muuten keskusrakennetta. Hänen interiööreilleen ja sen ajan belgialaiselle rakennustaiteelle yleensäkin ovat tyypillisiä Rubensin tapainen barokki, gotiikan perintönä koristuksen pystyviivaisuus, mustan ja valkean belgialaisen marmorin vaihtelu ja runsaat tammipuuleikkaukset.^[1]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Lucas Faydherbe Wikimedia Commonsissa