Louisa Charlotte Tyndall (o.s. Hamilton, 3. elokuuta 1845 – 19. elokuuta 1940) oli englantilainen aatelisnainen, joka tunnetaan osuudestaan aviomiehensä John Tyndallin tuotantoon.^[1]

Tyndallin vanhemmat olivat Lord Claud Hamilton ja Lady Hamilton, tyttönimeltään Elizabeth Emma Proby. Heidän talossaan Lontoossa vieraili tuon ajan kuuluisia kirjailijoita ja muita älykköjä. Isän diplomaattitehtävien takia perhe matkusteli ja asui jonkun aikaa Irlannissa. Louisasta tuli yksi yläluokan nuorista naisista, jotka kävivät seuraamassa luonnontieteen luentoja Royal Institutionissa. Hän kuunteli siellä vuonna 1860 RI:n yli-intendentin Michael Faradayn johdantoluentoja. John Tyndall oli Faradayn alainen ja vuodesta 1867 tämän seuraaja. ^[1]

Louisa Hamilton ja John Tyndall menivät naimisiin vuonna 1876. Tyndall oli 56, Hamilton 31.^[2] Avioliitto oli onnellinen. Louisa avusti miestään myös tämän työssä ja kirjeenvaihdossa. Louisan ilmeinen älykkyys ei kuitenkaan saanut Tyndallia muuttamaan viktoriaaniselle ajalle tyypillisiä mielipiteitään naisista alempiarvoisina olentoina.^[3]

Tyndallit asuivat virka-asunnossa Royal Institutionin luentosalin yläkerrassa, ja siellä kävi jatkuvasti kylässä tieteen ja taiteen suuria nimiä. Louisa toimi miehensä amanuenssina ja teki muistiinpanot tämän kokeista. Kesät he viettivät Sveitsissä Valaisista ostamassaan lomamökissö.^[1]

John Tyndall sairasteli paljon ja jäi eläkkeelle 1887. Pariskunta muutti maalaistaloonsa Surreyhin.^[2] John Tyndall kärsi unettomuudesta, johon hän otti lääkkeenä kloraalihydraattia. Louisa annosteli lääkettä vahingossa liikaa, ja mies kuoli kymmenen tuntia myöhemmin kyseisen lääkkeen yliannostukseen vuonna 1893.^[3]

Miehensä kuoleman jälkeen Louisa alkoi järjestellä tämän laajaa tuotantoa ja kirjoittaa elämäkertaa. Se ilmestyi kuitenkin vasta vuosikymmeniä myöhemmin, Louisan oman kuoleman jälkeen.^[2]