Loistokultasiipi

Loistokultasiipi
Koiras
Koiras
Uhanalaisuusluokitus
Suomessa:

Elinvoimainen [1]

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Perhoset Lepidoptera
Alalahko: Glossata
Osalahko: Erilaissuoniset Heteroneura
Yläheimo: Päiväperhoset Papilionoidea
Heimo: Sinisiipiset Lycaenidae
Suku: Lycaena
Laji: virgaureae
Kaksiosainen nimi

Lycaena virgaureae
(Linnaeus, 1758)

Synonyymit
  • Heodes virgaureae
  • Chrysophanus virgaureae
Katso myös

  Loistokultasiipi Commonsissa

Lycaena virgaureae

Loistokultasiipi (Lycaena virgaureae) on sinisiipisten (Lycaenidae) heimoon kuuluva pieni päiväperhonen ja yksi Suomen yleisimmistä päiväperhoslajeista.

Koko ja ulkonäkö

Loistokultasiiven siipien kärkiväli on 23–34 mm. Koiraan siipien yläpinnan pääväri on hohtavan kullanpunainen eikä niillä ole mustanruskeaa, eteenpäin levenevää ulkoreunusta lukuun ottamatta mitään kuviointia. Naaraan etusiipien yläpinnat ovat kuparinpunaiset. Niiden keskiosassa on kaksi mustaa täplää ja ulkoreunassa rinnakkaain kaksi tummaa täpläriviä, joista ulompi on hieman epäselvä. Takasiivet ovat tummanruskeat ja niissä on oranssi reunajuova. Molempien sukupuolten siipien alapinnan pääväri on kellanharmaa ja niissä on hajallaan pieniä mustiä täpliä. Takasiivessä uloimpiin täpliin liittyy valkoinen laikku ja siipeä reunustaa oranssi reunavyö. Toukka on väriltään vihreänkellertävä.[2][3][4]

Etelä-Euroopassa alalajeilla L. v. miegii sekä L. v. punctatus koiraan siivissä on musta keskitäplä.[2][3]

  • Lycaena virgaureae ♂
    Lycaena virgaureae ♂
  • Lycaena virgaureae ♂ △
    Lycaena virgaureae ♂ △

Levinneisyys ja lentoaika

Naaras

Loistokultasiiven esiintymisalue ulottuu Etelä- ja Keski-Euroopasta Vähän- ja Keski-Aasian kautta Mongoliaan. Se puuttuu Euroopassa läntisimmistä osista, muun muassa Britteinsaarilta ja Alankomaista sekä kaikkein eteläisimmistä osista.[3] Suomessa esiintymisalue ulottuu suunnilleen napapiirille. Lentoaika on kesäkuun lopulta elo-syyskuun vaihteeseen yhtenä sukupolvena. Lennon huippu sijoittuu heinäkuulle.[5][6]

Elinympäristö ja elintavat

Loistokultasiiven elinympäristöä ovat tuoreet ja kuivat niityt, tienpientareet ja kedot. Se on hyvin yleinen ja oli vuonna 2013 Suomen päiväperhoslaskennassa 11. yleisin laji[7][8]. Koiraat etsivät naaraita lentelemällä ympäriinsä.[3]

Naaras laskee munat yksitellen ravintokasvien lehdille ja laji talvehtii munana. Toukat kuoriutuvat keväällä. Ne ovat hyvin piilottelevia ja syövät lehtiin ikkunamaisia ohentumia. Toukilla on hyvin löyhä suhde muurahaisiin. Toukkakehitys kestää kuutisen viikkoa ja kotelovaihe kahdesta kolmeen viikkoa.[3]

Ravintokasvi

Toukan ravintokasveja ovat hierakat, etenkin niittysuolaheinä (Rumex acetosa) ja myös ahosuolaheinä (Rumex acetosella).[3]

Lähteet

  • Olli Marttila, Tari Haahtela, Hannu Aarnio, Pekka Ojalainen: Suomen päiväperhoset. Tekijät ja Kijayhtymä Oy, 1990. ISBN 951-26-3471-6

Viitteet

  1. ↑ Lauri Kaila, Marko Mutanen: Loistokultasiipi – Lycaena virgaureae Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
  2. ↑ a b Lionel G. Higgins, Norman D. Riley, suom. Olavi Sotavalta: Euroopan päiväperhoset. Kustannusosakeyhtiö Tammi, 1973. ISBN 951-30-2311-7 s. 248–249
  3. ↑ a b c d e f Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna. Fjärilar: Dagfjärilar. Hesperiidae – Nymphalidae. ArtDatabanken, SLU, 2005. 91-88506-51-7 s. 230–231
  4. ↑ Svenska fjärilar (ruotsiksi)
  5. ↑ Perhosviki[vanhentunut linkki]
  6. ↑ Pertti Pakkanen: Loistokultasiipi. Suomen Perhostutkijain Seura.
  7. ↑ Kimmo Saarinen: Valtakunnallinen päiväperhosseuranta 2013. Baptria, 2014, 39. vsk, nro 1, s. 6–15. Suomen Perhostutkijain Seura.
  8. ↑ Kimmo Silvonen, Morten Top-Jensen & Michael Fibiger: Suomen päivä- ja yöperhoset – maastokäsikirja. BugBook Publishing, 2014. ISBN 978-87-993512-9-9 s. 135

Aiheesta muualla