Vuonna 1659 Turun tuomiokapituli antoi lohjalaiselle ylioppilaalle Henricus Ericille luvan antaa opetusta pienille lapsille paikkakunnalla. Lohjan pedagogio oli tuolloin Ruotsin kuningaskuntaan kuuluneen Suomen alueen ensimmäisiä maaseutukouluja. Koulussa työskenteli vain yksi opettaja, joka opetti noin 20 oppilasta kerrallaan. Lohjan pedagogiolla oli oma koulurakennus Lohjankylässä lähellä Lohjan Pyhän Laurin kirkkoa. Koulurakennus oli kuitenkin vuonna 1749 niin huonossa kunnossa, että uuden rakennuksen suunnitteleminen aloitettiin. Sillä välin koulu toimi väliaikaisesti eri paikoissa, kuten jopa käräjäsalissa.[1]
Lohjan seurakunta ja Nummen kappeliseurakunta lupasivat rakentaa uuden koulurakennuksen Siuntion ja Karjalohjan tuella vuonna 1758. Rakennus valmistui tosin vasta yli 10 vuotta myöhemmin vuonna 1769. Tässä talossa Lohjan pedagogio toimi lakkauttamiseensa asti vuoteen 1816. Pedagogio korvattiin lakkauttamisen jälkeen Lohjan ja Siuntion yhteisellä pienellä koululla. Koulurakennuksessa toimi ruotsinkielinenkansakoulu 1800-luvun lopulta 1950-1960-lukujen vaihteeseen. Rakennuksen ikkunat suurennettiin 1800-luvun lopulla.[1]
Vuonna 1971 Lohjan pedagogion alkuperäinen rakennus siirrettiin Lohjan Osuuspankin tieltä Kauppakadun kulmasta Lohjan pappilan museoalueelle. Pedagogiossa on viisi huonetta; porstua, eteinnen, keittiö, kaksi kamaria opettajaa varten ja noin 50 neliömetrin kokoinen koulusali. Vuonna 1784 koulusalin kalustukseen kuului pitkä pöytä, kolme penkkiä ja musta taulu.[1]
Lohjan pedagogion muistolaatta koulurakennuksen entisessä sijainnissa Kauppakadulla.
