Lohilaaksolaisten saaga (isl.Laxdælasaga) on tunnetuimpia Islanninsaagoista eli Islannin sukusaagoista. Se on kirjoitettu 1200-luvun alkupuolella, eikä sen kirjoittajaa tunneta.[1]
Saaga kertoo Laxárdalurin suvusta ja sen riidoista. Tarinan taustalla ovat luultavasti todelliset tapahtumat, mutta saagassa niitä on muunneltu. Saagaa arvostetaan sen korkeatasoisen tyylin, yhtenäisen kerronnan ja päähenkilöiden elävän luonteenkuvauksen vuoksi.lähde?
Lohilaaksolaisten saagan tapahtumat alkavat 800-luvulta, jolloin Haraldr Kaunotukan itsevaltaiseen hallintoon tyytymättömät päälliköt perhekuntineen lähtivät Norjasta asuttamaan Islantia. Saaga käsittelee näiden sukujen välistä toimintaa; avioliittoja, kauppamatkoja, sotaa ja kostoretkiä. Saaga päättyy kristinuskon saapumiseen vuoden 1000 tienoilla kuningas Olavin aikana.[2]
Lohilaaksolaisten saaga on julkaistu suomeksi vuonna 1967.
Julkaisuversiot
Lohilaaksolaisten saaga, Muinaisislannista suom. ja selityksin varust. Jyrki Mäntylä. Otava 1967
Lohilaaksolaisten saaga ja Veriveljien saaga suom. ja selityksin varust. Jyrki Mäntylä ; kuvitus: Juha Järveläinen. Painos:Erikoispainos, Helsinki : Ex libris, 1972
Saagat, suom. Jyrki Mäntylä. Otava, 1987 (Sisältö: Viinimaan saaga. Veriveljien saaga. Lohilaaksolaisten saaga, jotka on julkaistu aiemmin erillisinä) ISBN 951-1-09592-7 Sarja: Seitsentähdet
