Lisäkivestulehdus eli epididymiitti on lisäkiveksen tyypillisin sairaus. Tavallisimmat aiheuttajat ovat virtsateiden bakteerit ja klamydia nuorilla miehillä. Lisäkivestulehduksessa kivespussi voi olla turvonnut, punainen ja kosketusarka ja lisäkives kipeä, lisäksi voi olla kuumetta. Se on yleisin nuorilla seksuaalisesti aktiivisilla miehillä.
Yleensä lisäkivestulehduksen syynä on klamydia- tai tippuritartunta. Lapsilla ja vanhemmilla miehillä sairaus on tavallisesti seurausta virtsatietulehduksen suolistobakteerista tai virtsarakon tyhjentymishäiriöstä. Pitkittynyt kestokatetrihoito tai erilaiset urologiset toimenpiteet altistavat myös tulehdukselle. Tulehdus voi levitä lisäkiveksistä kiveksiin aiheuttaen kivestulehduksen eli orkiitin, joka tosin nykypäivänä on harvinaistunut. Lisäkivestulehdus voi aiheuttaa pahimmassa tapauksessa hedelmättömyyden.
Hyvänlaatuiset muutokset, kuten vesikivekset, lisäkiveskystat ja kiveskohjut, ovat tavallisimpia löydöksiä. Kivessyövät tai muut pahanlaatuiset kasvaimet ovat harvinaisempia. Ne ovat useimmiten kiinteitä, aristamattomia resistenssejä, eivätkä ne läpäise valoa. Ensisijainen kuvantamistutkimus on kivespussin kaikukuvaus. Se tulisi tehdä, jos epäillään kiinteää kasvainta tai jos kliininen arvio resistenssin luonteesta jää epävarmaksi. Lisäkiveskystia tavataan jopa 10–30 prosentilla ja kiveskohjuja jopa 15–24 prosentilla miehistä.
Akuutin lisäkivestulehduksen oireina ovat kivespussin yläosan kipu ja turvotus sekä kuume. Tulehdus diagnosoidaan virtsakokeesta. Sitä esiintyy myös kroonisena, jolloin oireet ovat vaikeammin havaittavissa. Hoitomuotona on antibiootit. Tulehduskipulääkkeet, niin kutsutut stay-up-alushousut ja viileät kääreet lievittävät kiusallista kipua.
