Lippakioski on Helsingin kaupunginarkkitehti Gunnar Taucherin johdolla 1930-luvun lopulla suunniteltu myöhäisfunktionalistinen, 1940-lukua edustava, makeis- ja virvoitusjuomakioskeissa käytetty kioskityyppi.
Ensimmäiset puurakenteiset kaarevaetuseinäiset lippakioskit suunniteltiin jo vuonna 1937 (Gunnar Taucher ja Eero Urpola), mutta tämänpäiväiset kulmikkaat lippakioskit on rakennettu 1940- ja 1950-luvuilla. Lippakioskit, joita on jäljellä 19 kappaletta ympäri Helsinkiä ovat kaupunginarkkitehti Hilding Ekelundin allekirjoittamien piirustusten mukaisia.
Lipallinen puurakenteinen kioski on suorakaiteen muotoinen. Kioskin ikkunallisessa etuosassa lipan alla on myyntitiski. Kioskin takana on ovi. Sisätilat on jaettu kahteen osaan myynti- ja varastopuoleen, joiden välissä on liukuovi.
Kioskit rakennettiin aikoinaan keskeisille paikoille linja-auto- ja raitiovaunulinjojen päätepysäkeille sekä puistojen reunamille.
Vuonna 1938 Taucherin kaarevaseinäisen kioskin tyyppipiirustukset julkaistiin Arkkitehti-lehdessä. Tämän jälkeen niitä rakennettiin ainakin Poriin. Yksi vuonna 1941 valmistunut kioski on vielä jäljellä Sibeliuspuistossa.[1][2]
Osa kioskeista toimii ravintoloiden ulkotarjoilupisteenä. Vuorimiehenpuistikon kioski toimii viereisen Seahorse-ravintolan kesäterassina, ja Tove Janssonin puiston (ent. Katajanokanpuiston) kioski, joka oli kaupungin ensimmäinen kioski jolle myönnettiin anniskelulupa,[3] toimii läheisen Bellevue-ravintolan yhteydessä. Nykyään anniskeluoikeudet on myönnetty myös mm. Hietalahdenrannan kioskille, myös kolmelle kaupungin omistamalle lippakioskille: Karhupuiston, Hietalahdenrannan ja Helsinginkadun.
Lippakioskien suosio hiipui 70- ja 80-luvuilla mm. R-kioskien yleistyttyä, mutta 2000-luvulla lippakioskien suosio alkoi nousta.[3] Helsingin kaupunki vuokraa kioskeja yksityisyrittäjille, joista suosittuja ovat mm. Karhupuiston kioski.
Suosiosta huolimatta osa kioskeista ovat ilman yritystoimintaa ja huonossa kunnossa. Vuonna 2023 kaupunki asetti purkutuomion Nordenskiöldin aukion ja Paavalinpuiston kioskeille niiden huonon kuntonsa vuoksi.[4] Yritystoimintaa hankaloittaa mm. lyhyt aukiolokausi. Kioskeja voi käyttää vain touko- ja syyskuun välillä, koska eristämättömät vesiputket halkeavat helposti kylmällä kelillä. Muita haittapuolia ovat huono sijainti. Nordenskiöldin aukion kioskilla yritettin yritystoimintaa 2010-luvun lopulla, mutta vilkkaasti liikennöidyn risteyksen katupöly osoittautui ongelmaksi.