Väisänen on koulutukseltaan filosofian maisteri kirjallisuustieteestä ja filosofian tohtori estetiikasta.[1] Hän on väitellyt islamilaisesta taidefilosofiasta Genovan yliopistossa ja opiskellut muun muassa filosofiaa, taidehistoriaa, kirjallisuutta, estetiikkaa ja teologiaa Kairon, Sorbonnen ja Helsingin yliopistoissa. Väisäsellä on Vatikaanin hyväksymä uskonnollisten kulttuurimatkojen diplomi ja matkailun teknisen johtajan tutkinto sekä matkailualan yrittäjätutkinto Italiassa. Oppaan tutkinnon hän on suorittanut Italiassa ja matkanjohtajan tutkinnon Espanjassa.lähde?
Väisänen on kirjoittanut kaksi uskontoa ja taidetta käsittelevää teosta yhdessä Juha Luodeslammen kanssa. Lasten Keskus Oy on julkaissut teokset Jouluseimen tarina (2009) ja Uskosta taiteeseen (2010). Väisäsen omia teoksia ovat julkaisseet Kirjapaja ja TUTORS TuBooks. Kirjapaja on julkaissut teokset Kristilliset Symbolit, ikkuna Pyhään (2011), Verkkaisuuden filosofiaa (2013), Mitä symbolit kertovat (2015), Kaikki Italiani (2017), Kuvan tuhat sanaa (2017), Enemmän Espanjaa (2018), Symbolien pitopöydässä (2018), Ranska, rakkaudella (2019) ja Välimeren helmet (2021). TUTORS TuBooks on julkaissut teoksen Girolamo Savonarola - Renessanssin toiset kasvot (2020), josta tehdyn äänikirjan (2021) Väisänen lukee itse. SKS Kirjat julkaisi vuonna 2022 kirjan Symbolien Helsinki ja vuonna 2023 teoksen Salaiset symbolit.
Muita julkaisuja: artikkeli ”Pyhä taiteessa” teoksessa 40 tapaa kohdata Pyhä (toim. Aulikki Mäkinen & Eero Jokela, LK-kirjat 2011); Kirja, joka muutti elämäni, WSOY 2013. Artikkeli Suomen symboleistaJarno Limnéllin toimittamassa teoksessa Suomen Idea (2016).
Väisänen on asiantuntijakäsikirjoittaja ja asiantuntia YLE televisiosarjassa Merkkien Salat.lähde? Hän on myös toiminut konsulttina ja luennoitsijana seuraavissa EU-hankkeissa: Järvi-Suomi 2006, Kainuun Etu ja Alberghi Diffusi in Italia.
Tunnustuksia
Väisänen sai 8. marraskuuta 2010 Genovassa kaupungin vastaavan kulttuurijohtajan luovuttamana kunniaplaketin kulttuurityöstä kaupungissa. Plaketti luovutettiin Villa Imperialen historiallisessa Cambiaso-salissa, jonka historialliset kattofreskot on vastikään restauroitu entiseen loistoonsa.lähde?
