Light music on yleisnimitys pääasiassa brittiläiselle musiikkityylille, joka on kevyenä pidettyä orkesterimusiikkia suurille orkestereille. ^[1] Sen alkuperä on 1800-luvulla, suosituimmillaan se oli 1900-luvun puolivälissä, mutta sitä tehdään edelleen.

Tyyli on vähemmän "vakava" muoto länsimaisesta taidemusiikista, jossa on läpisävellettyjä tyypillisesti lyhyitä orkesterikappaleita sekä sarjoja. Kappaleiden tarkoitus on vedota taidemusiikkia laajempaan yleisöön. Suosionsa huippuaikoihin light music oli silloin, kun radiolähetykset alkoivat saada muotoaan ja asemat, kuten BBC Light Programme, soittivat enimmäkseen juuri tällaista musiikkia.

Light music oli suosittua Britannian lisäksi Yhdysvalloissa sekä manner-Euroopassa ja monet tämän suuntauksen sävellyksistä muistetaan yhä elokuvista sekä radio- ja televisio-ohjelmista, joissa niitä käytettiin. Light music on samaistettu joskus easy listening -genreen, joskaan se ei ole sama asia.

Säveltäjiin, jotka sävelsivät light musicia, lukeutuvat esimerkiksi Charles Ancliffe, Ronald Binge, Eric Coates, Frederic Curzon, Trevor Duncan, Robert Farnon, Adalgiso Ferraris, Ron Goodwin, Albert Ketèlbey, Billy Mayerl, Angela Morley, Ernest Tomlinson, Sidney Torch, Edward White, Charles Williams, Alberto Semprini ja Haydn Wood.

Tietokirjailija Tommi Uschanov on ehdottanut tyylin suomenkieliseksi nimeksi "kaunomusiikki".^[1]