Lettosiemenkotilo (Vertigo geyeri) on nilviäislaji, jota tavataan Länsi- ja Pohjois-Euroopassa.[1] Suomessa se on rauhoitettu luonnonsuojeluasetuksella.
Koko ja ulkonäkö
Lettosiemenkotilo muistuttaa etenkin kalkkisiemenkotiloa (Vertigo genesii), josta se erotettiin omaksi lajikseen vasta 1966. Kotilo on muiden siemenkotiloiden tapaan pieni: 1,8–2,0 mm korkea ja 1,1 mm leveä. Kuori on hieman munanmuotoinen, kiiltävä, väriltään vaalean punaruskea, ja sen pinnassa on säännöllisesti heikkoja uurteita. Kierteet ovat pulleita, ja niitä on viisi. Kierteiden väliset saumat ovat syvät. Kuoren suuaukkoa ympäröivä huuli ei yleensä ole paksuuntunut, ja suuaukolla on neljä (joskus harvoin vähemmän) hammasmaista uloketta, jotka ovat muodoltaan tappimaiset, eikä niiden tyvellä ole paksunnosta. Kotilo näyttää tummalta, jos itse eläin on vielä sen sisällä.[3][4][5]
Levinneisyys
Lettosiemenkotiloa tavataan Euroopassa Britteinsaarilta Venäjälle. Esiintymät keskittyvät kuitenkin vuoristoihin ja Fennoskandiaan. Suomessa laji on harvinainen. Sitä tavataan Ahvenanmaalla, Lounais-Suomessa, Hämeessä, Pohjois-Pohjanmaalla, Kainuussa ja Lapissa, mutta esiintymät sijoittuvat hyvin pirstoutuneesti sinne tänne ja niitä tunnetaan kaikkiaan vain toistakymmentä.[3] Samaan tapaan pirstaleinen esiintymiskuva on myös Ruotsissa.[5]
Elinympäristö ja elintavat
Nimensä mukaisesti lettosiemenkotilon ominta elinympäristöä ovat lettosuot. Sitä voidaan tavata kuitenkin myös rantaniityillä, lähteiköissä ja Etelä-Suomessa jopa rehevissä lehtometsissä.[3] Ruotsin ja Norjan tunturialueilla laji elää myös puurajan yläpuolella[5]. Se ei siedä vedenpinnan korkeuden vaihtelua tai elinpaikan ajoittaistakaan kuivumista ja suosii kalkkipitoista elinympäristöä. Karpaateilta tiedetään yksilömäärien kasvavan veden pH:n kasvaessa, mutta Ruotsissa sitä on tavattu soilta, joiden pH on vain 5,75–7,5. Lajilla ei ole selkeää elinkiertoa, vaan nuoruusvaiheen yksilöitä tavataan ympäri vuoden. Kukin yksilö tuottanee elämänsä aikana korkeintaan 10 munaa.[4][5] Kotilon ravintoa ovat luultavasti mikroskooppiset levät, mutta muuten sen elintapoja ei juuri tunneta.[6]
Lettosiemenkotilo kuuluu Euroopan unionin luontodirektiivin II liitteen lajeihin, eli sen suojelemiseksi tulee perustaa Natura 2000 -alueita[6]. Suomessa laji on rauhoitettu[7] ja luokiteltu vuoden 2010 uhanalaisarvioinnissa silmälläpidettäväksi (NT)[8]. Sama luokitus sillä on myös Ruotsissa[5]. Etenkin lettosoiden kuivatus uhkaa lajin säilymistä.[3]
Lähteet
Aiheesta muualla
