Lettokirkiruoho (Gymnadenia conopsea subsp. alpina) Euroopan ja Aasian pohjoisilla alueilla ja vuoristoseuduilla tavattava kämmekkäkasvi. Suomessa se on rauhoitettu Pohjois-Pohjanmaan eteläpuolella.[2]
Lettokirkiruoho on punakirkiruohon (Gymnadenia conopsea) alalaji, joka aiemmin tulkittiin muunnokseksi.[1] Toinen Suomessa tavattava alalaji on suurempikokoinen ja runsaskukkaisempi ahokirkiruoho (subsp. conopsea).
Ulkonäkö ja koko
Lettokirkiruoho on pienempi ja hennompi kuin ahokirkiruoho, ja kasvaa 15–30 senttimetriä korkeaksi. Kasvin juurimukulat ovat liuskaisia. Lehdet ovat tasasoukkia, vajaan senttimetrin levyisiä, 5–20 cm pitkiä ja täplättömiä. Kukinto on tiheä, tasapaksu tähkä, jossa on kukkia 15–20 kappaletta. Kukat ovat tuoksuvia, vaaleanpunaisia tai harvoin valkoisia. Kukan huuli on lähes ehyt, kannus pitkä ja hoikka. Lettokirkiruoho kukkii kesä-elokuussa.[3][4]
Muista Suomessa kasvavista kämmekkälajeista lettokirkiruoho muistuttaa maariankämmekkää, mutta sen kukista ja lehdistä puuttuvat maariankämmekälle ominaiset pilkut.[5]
Muiden kirkiruohojen tapaan lettokirkiruohon pölyttäjinä toimivat kimalaiset ja perhoset.[6]
Levinneisyys
Punakirkiruohon muunnoksia tavataan laajalla alueella, joka ulottuu Irlannista ja Ranskasta itään läpi Euroopan ja Venäjän keskiosien Kiinaan ja Japaniin saakka. Etelässä levinneisyysalue ulottuu Italiaan ja Kreikkaan, ja pohjoisessa Pohjois-Skandinaviaan.[7] Punakirkiruohon muunnosten esiintymien levinneisyyttä Suomessa ei tunneta tarkkaan. Yleisesti voi kuitenkin todeta että lettokirkiruohoa tavataan Pohjois-Suomessa, kun taas ahokirkiruohon levinneisyysalue painottuu Pohjois-Suomeen.[5] Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin maakunnissa lettokirkiruoho on paikoin yleinen.[8]
Elinympäristö
Lettokirkiruoho kasvaa kalkkipitoisessa maassa kosteilla, valoisilla paikoilla kuten letoilla ja tunturi- ja puronvarsiniityillä.[3]
Lähteet
- Kämmekät, Suomen orkideat. Toim. Korhonen, Mauri & Vuokko, Seppo. Forssan kustannus Oy, Forssa 1987.
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
Viitteet
Aiheesta muualla