Lakia ja filosofiaa opiskellut Hasner tuli vallankumousvuonna 1848Prager Zeitung -nimisen Prahassa ilmestyneen virallisen lehden toimittajaksi. Hän herätti pian liberaaleilla mielipiteillään sekä valtakunnan keskitettyä hallintoa kannattamalla Itävallan hallituksen huomion. Opetusministeri Leo von Thun und Hohenstein järjesti hänet vuonna 1849 oikeusfilosofian professoriksi Prahan yliopistoon.[1] Hän oli myös kansantalouden professori vuodesta 1851 Prahassa ja vuodesta 1865 Wienin yliopistossa.[2] Hasner valittiin 1861 edustajaksi ensin Böömin maapäiville ja sitten Itävallan parlamenttiin eli valtakunnanneuvostoon (reichsrat), jonka alahuoneen puhemieheksi hänet valittiin 1863. Neljä vuotta myöhemmin hänestä tuli ylähuoneen elinikäinen jäsen ja opetusministeri Karl von Auerspergin hallitukseen. Hasnerin ministerikaudella Itävallassa otettiin käyttöön kahdeksanvuotinen oppivelvollisuus ja perusopetus muutettiin luonteeltaan ei-uskonnolliseksi ja otettiin valtion valvontaan.[1] Hasner toimi pääministerinä 1. helmikuuta – 5. huhtikuuta 1870,[2] mutta hänen lyhytikäinen hallituksensa kompastui kansallisuusryhmien välisiin jatkuviin ristiriitoihin. Hän jatkoi myöhemmin vaikuttajana ylähuoneessa.[1]
