Leonid Leonov

Leonid Leonov

Leonid Maksimovitš Leonov (ven. Леонид Максимович Леонов; 31. toukokuuta (J: 19. toukokuuta) 1899 Moskova[1] – 8. elokuuta 1994 Moskova) oli venäläinen kirjailija. Hän julkaisi romaaniensa ohella muun muassa näytelmiä.

Leonov syntyi Moskovassa, oli varhaisella urallaan toimittaja ja oli Maksim Gorkin kanssa perustamassa Neuvostoliiton kirjailijaliittoa vuonna 1932. Hän sai Neuvostoliiton valtionpalkinton vuonna 1943 ja Leninin palkinnon vuonna 1956. [1]

Leonov nimettiin vuonna 1967 Sosialistisen työn sankariksi. Viisi vuotta myöhemmin hän sai paikan Neuvostoliiton tiedeakatemiasta. Hän jatkoi kirjoittamista vanhuutensa päiville saakka ja kuoli Moskovassa 95-vuotiaana.lähde?

Tuotanto

Leonovin ensimmäiset, vuonna 1922 julkaistut teokset olivat aiheiltaan eksoottisia ja muodoltaan kokeilevia proosatekstejä. Neuvostokirjailijoiden eturiviin hän nousi teoksella Baruski (Mäyrät, 1924). Hänen proosateostensa tnnusmerkiksi tuli yhdistelmä vankkaa realismia ja mielikuvituksellista groteskia kuvausta. Lisäksi Leonov kuvasi myötätunteisesti mutta samalla ironisesti intelligentsian vaikeuksia sopeutua Neuvostoliiton alkuvuosien kaaosmaiseen yhteiskuntaan. Tästä teemasta kumpsi myös vuoden 1927 teos Vor (Varas), jossa suurkaupungin alamaailman erilaiset ihmishahmot elävät elämäänsä dostojevskimaisessa monitasoisessa yhteisössä.[1]

Myöhemmissä romaaneissa Leonov siirtyy kokeellisuudesta perinteiseen realismiin. Hän kuvasi 1930-luvulla ensimmäisen viisivuotissuunnitelman toteuttamista paperitehtaan tasolla romaanissaan Sol. Samaa aikakautta Leonov käsitteli useissa muissakin teoksissa.[1]

Leonovin laajasta tuotannosta on suomennettu muun muassa teokset Heinäsirkat (Sarantša, 1930), Metsä (Ruskii les, 1953) ja Professori Skutarevski.

Suomennetut teokset

  • Velikoshumskin valloitus, suom. Matti Lehmonen, Helsinki: Kansankulttuuri 1946
  • Heinäsirkat (Sarantša), suom. Edvard Torniainen, Helsinki: Tammi 1951
  • Metsä (Russkie ljes), suom. Juhani Konkka, Helsinki: Tammi 1959
  • Professori Skutarevski (Skutarevskij), suom. Antero Tiusanen ja Timo Nieminen, Helsinki: Kansankulttuuri 1979 ISBN 951-615-249-X
  • Tie valtamerelle (Doroga na okean), suom. Marja-Leena Jaakkola, Helsinki: SN-kirjat 1988 ISBN 951-615-527-8

Lähteet

  1. ↑ a b c d ”Leonov, Leonid”, Otavan suuri ensyklopedia, 5. osa (kriminologia-makuaisti), s. 3675–3676. Otava, 1978. ISBN 951-1-04827-9
Tämä kirjailijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.