Musiikkiuransa aikana Linnala oli useiden laulu- ja soittojuhlien johtajana ja teki orkesteri-, puhallin- ja kuorosovituksia sekä julkaisi 1928 teoksen Harjoitelmia puhaltimille. Opintomatkoillaan Keski-Eurooppaan hän tutustui paikallisten sotilassoittokuntien toimintaan ja saamiensa vaikutteiden innostamana alkoi uudistaa suomalaisten sotilasorkesterien soitinkokoonpanoja sellaiseksi, että soittokunnista muodostuisi täydellisiä puhallinorkestereita, jolloin niissä olisi myös puupuhaltimien soittajia.[1]
↑ abcdefHaapanen, Toivo & Kuusisto, Taneli & Poijärvi, L. Arvi P. (toim.): Musiikin tietokirja, s. 287. (2. painos) Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1956.