Madlena (Leeni) Ploompuu-Vesterinen (7. maaliskuuta 1886 Kuusalu, Viro – 3. joulukuuta 1972 Helsinki)^[1] oli virolais-suomalainen kääntäjä, kirjailija, opettaja ja johtaja^[2] sekä suomalais-virolaisen heimoyhteistyön aktiivitoimija^[3].

Vesterisen puoliso oli ylimetsänhoitaja Emil Vesterinen.^[4]

• Ploompuu-Vesterinen, Hoidke perekonna kodukollet alkoholi eest! ja Mispärast oleme karsklased?, Leeni, Sõnavara kirjastus 1925
• Suomalais-eestiläinen pienois-sanakirja, Otava 1930
• Eesti lugemik: näytteitä kirjallisuudesta; tekijät Leeni Vesterinen, Helmer Winter; avustajina Eeva Niinivaara ja Henno Jänes. 2. uusittu painos Otava 1960
• Emilie Rosalie Mäkinen (kirjoittaja), Helje Horila (suomentaja, toimittaja), Leeni Ploompuu-Vesterinen (haastateltava), Leenikene: Leeni Ploompuu-Vesterinen (1886-1972). Osa I, Kirjeenvaihto- ja haastatteluelämäkerta vuosilta 1886-1909, 2019

Käännökset

• Väinö Kataja, Kroonutorpar: kirjeldus kiwistikust (Kruununtorppari), kirjaniku loaga eestistanud Eduard Wirgo ja Leeni Ploompuu, Maa 1912
• Vilho Reima Kodu on rahva süda, käännös viron kielelle Leeni Ploompuu-Vesterinen, 1922
• Vilho Reima, Sõnakuulmise kool, käännös viron kielelle Leeni Ploompuu-Vesterinen, Eesti karskusseltside kesktoimkonna kirjastus 1922
• Vilho Reima, Mäng kasvatusvahendina, käännös viron kielelle Leeni Ploompuu-Vesterinen, 1922

• Soome metsamees, kelle Eesti palkas konsuliks ja kes istutas 300 koolilapse abiga Helsingisse Seurasaarile Eesti tamme. (Kuvassa: Leeni ja Emil Vesterinen) (viroksi) (suomeksi)