Valkeapää väitteli taiteen tohtoriksi vuonna 2011 Aalto-yliopiston taideteollisessa korkeakoulussa.[3] Hänen väitöskirjansa Luonnossa: Vuoropuhelua Nils-Aslak Valkeapään tuotannon kanssa(In Nature, a dialogue with the works of Nils-Aslak Valkeapää) käsittelee porosaamelaista elämäntapaa ja kulttuuria Nils-Aslak Valkeapään runojen, ruotsinsaamelaisen poromiehen ja kirjailijan Johan Turin tekstien ja suomalaisen poromies Oula A. Valkeapään viestien avulla tutkittuna.[3] Kaikki kolme miestä ovat saamelaisia.[4] Oula A. Valkeapää on Leena Valkeapään puoliso ja Nils-Aslak Valkeapään sisarenpoika.[4]
Leena Valkeapää on opettanut muun muassa kuvanveistoa, ympäristötaidetta ja ympäristökasvatusta eri oppilaitoksissa vuosina 1991–2010.[2] Hän on osallistunut yhteis- ja ryhmänäyttelyihin ja pitänyt yksityisnäyttelyitä pääosin Suomessa.[2] Hänen tunnetuin[3] ympäristötaideteoksensa on haponkestävistä teräskonstruktioista tehty Jäähuntu (1999) Turun Tuomaansillan viereisessä kallioleikkauksessa.[5]
Teokset
Valkeapää, Leena: Luonnossa: Vuoropuhelua Nils-Aslak Valkeapään tuotannon kanssa. (Aalto-yliopiston julkaisusarja. Väitöskirjat, 3/2011) Helsinki: Maahenki, 2011. ISBN 978-952-5870-54-1
