Roomalaiseen porvarisperheeseen syntynyt Gys pääsi runoilija Trilussan (Carlo Alberto Salustri) avulla Cinesille, jossa hän teki ensimmäiset lyhytelokuvansa vuonna 1913. Hänen ensimmäinen merkittävä pitkä elokuvansa oli Baldassarre Negronin ohjaama Histoire d’un Pierrot vuonna 1914. Vuodesta 1915 lähtien Gys näytteli lukuisissa Mario Caserinin elokuvissa kuten La pantomima della morte ja L’amor tuo mi redime (molemmat 1915). Giulio Antamoron ohjaama Christus (1916) teki hänestä yhden italialaisen mykkäelokuvan suurista tähdistä. Vuodesta 1917 lähtien Gys työskenteli NapolissaGustavo Lombardon tuottamissa elokuvissa, joista muistetaan varsinkin Ubaldo Maria Del Collen yhteiskuntakriittinen melodraamaI figli di nessuno (1921).[1][2]
Näyttelijänä Gys oli monia mykkäelokuvan diivoja aidompi ja inhimillisempi, minkä ansiosta hänen uransa jatkui vielä Italian elokuvateollisuuden lamavuosinakin sellaisissa napolilaiselokuvissa kuten Vedi Napule e po’ mori! (1924), Napoli è una canzone (1927) ja Napule... e niente cchiù (1928). Gysin ja Gustavo Lombardon suhteesta syntyi poika Goffredo, joka myöhemmin peri isänsä perustaman Titanus-elokuvayhtiön.[1][2]
