Lea Ilona Valtasaari (o.s. Hämäläinen; 4. tammikuuta 1915 Kuopio – 10. huhtikuuta 1997 Helsinki)[1][2] oli suomalainen kemisti, jonka erikoisalaa oli polymeerikemia.
Valtasaaren vanhemmat olivat professorin arvon saanut kirurgi Martti Hämäläinen ja Katri Andersin.[3] Valtasaari valmistui filosofian kandidaatiksi Helsingin yliopiston kemian laitokselta 1942, suoritti lisensiaatin tutkinnon 1954 ja väitteli tohtoriksi 1967.[2] Hän työskenteli vuosina 1949–1978 Valtion teknillisen tutkimuslaitoksen vanhempana tutkijana.[1] Valtasaari sai kansainvälistä tunnettuutta polymeerikemian alalla tutkimuksillaan selluloosan moolimassajakaumasta, konfiguraatiosta ja liukoisuudesta.[1] Hänen englanninkielinen väitöskirjansa käsitteli selluloosan molekyylirakennetta.[4]
Valtasaari oli vierailevana tutkijana Uppsalassa, Pariisissa, Mainzissa ja New Yorkissa ja esitelmöijänä useissa IUPAC-järjestön kongresseissa. Hän oli Zonta-naisjärjestön torstaikerhon aktiivijäsen.[2]
Valtasaaren puolisona oli vuodesta 1938 virkamies Matti Valtasaari. Heidän lapsiaan olivat diplomaatti Jukka Valtasaari ja toimittaja Mikko Valtasaari.[3]
Teoksia
- Selluloosan molekyylipainon viskosimetrisestä määräämisestä sekä sen yhteydessä esiintyvistä käsitteistä ja laskutavoista. Valtion teknillinen tutkimuslaitos, Helsinki 1952.
- Studies on Solutions of Cellulose (väitöskirja). Valtion teknillinen tutkimuslaitos, Helsinki 1967.
Lähteet
|
|---|
| Kansainväliset | |
|---|
| Kansalliset | |
|---|
| Henkilöt | |
|---|
