Lauri Leino

Lauri Leino Nummisuutarien kuvauksissa vuonna 1957.

Lauri Leino (21. maaliskuuta 1904 Kuusankoski – 20. maaliskuuta 1978 Helsinki) oli suomalainen näyttelijä, ohjaaja ja teatterinjohtaja. Hän esiintyi kaikkiaan yli 200 roolissa, ohjasi noin 150 näytelmää ja tuli suurelle yleisölle tunnetuksi televisiosarjan Havukka-ahon ajattelija (1971) nimiroolista.[1]

Leino aloitti teatteriuransa synnyinkuntansa Kuusankosken harrastajanäyttämöltä. Peltisepän ammatin ohella hän aloitti vuonna 1929 Tampereen Työväen Teatterin iltanäyttelijänä ja näytteli sitten Jyväskylässä. Vuodesta 1934 hän toimi johtajana ensin Kuusankosken Näyttämöllä, sitten Joensuun Teatterissa, Lohjan Teatterissa, Joensuun Työväen Teatterissa ja vuodesta 1949 Hämeenlinnan Työväen Teatterissa. Läpi 1960-luvun hän työskenteli Tampereen Teatterissa, josta jäi eläkkeelle 1969 mutta jatkoi vierailijana.[1][2][3][4] Hän vieraili Suomen Kansallisteatterissa 1951 ja 1972[5].

Leinolle myönnettiin Pro Finlandia -mitali vuonna 1963[1].

Televisiossa Leino esiintyi pääroolissa Konsta Pylkkäsenä sarjassa Havukka-ahon ajattelija (1971), joka perustui Veikko Huovisen samannimiseen romaaniin[1]. Roolista tuli Leinolle leimaa-antava, sillä hän esitti sitä myös radiokuunnelmassa Havukka-ahon ajattelija ja Tampereen Teatterissa. Leino näytteli viidessä elokuvassa, joista merkittävimpiin kuului suutari Topiaan rooli Valentin Vaalan elokuvassa Nummisuutarit (1957).

Leino kuoli 73-vuotiaana vuonna 1978. Vielä samana vuonna Leino nähtiin pienessä sivuroolissa ruotsalais-suomalaisessa yhteiselokuvassa Tuntematon ystävä.

Elokuvat

Lähteet

  1. ↑ a b c d Kuolleita: Lauri Leino. Helsingin Sanomat, 23.3.1978, s. 13. Näköislehti (maksullinen).
  2. ↑ Uexküll, Sole: Lauri Leino 50-vuotias. Helsingin Sanomat, 21.3.1954, s. 14. Näköislehti (maksullinen).
  3. ↑ Konsta Pylkkänen pääkaupunkilaistunut. (70-vuotishaastattelu.) Helsingin Sanomat, 21.03.1974, s. 13. Näköislehti (maksullinen).
  4. ↑ Ostajan markkinat näyttelijäpestissä. Helsingin Sanomat, 2.2.1969, s. 19. Näköislehti (maksullinen).
  5. ↑ Leino Lauri ilona.tinfo.fi. Viitattu 20.7.2024.

Aiheesta muualla