Lauri Laurinpoika Kutilainen (21. toukokuuta 1895 Kaukola – 3. huhtikuuta 1918 Tampere) oli suomalainen jääkärialiupseeri. Hänen vanhempansa olivat työmies Lauri Kutilainen ja Anna livonen. Tämä kansakoulun ja sen jatkokurssin käynyt Kaukolalainen työmies liittyi Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:ään 17. joulukuuta 1915 ja sijoitettiin pataljoonan pioneerikomppaniaan.[1][2]
Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joen asemasodassa, Riianlahden rannikkoasemissa ja Schmardenissa sekä Aa-joen talvitaisteluissa. Hän astui Suomen armeijan palvelukseen 11. helmikuuta 1918 aliupseeriksi ylennettynä ja saapui Suomeen (Vaasaan) 25. helmikuuta 1918 jääkärien pääjoukon mukana. Hänet sijoitettiin Suomen valkoiseen armeijaan joukkueenjohtajaksi 12. jääkäripataljoonan 3. komppaniaan, jonka mukana otti osaa taisteluihin Kalevankankaalla ja Tampereella, jossa hän kaatui hyökätessään sairaalan luona olevilta hiekkakuopilta kohti Tampereen rautatieasemaa. Kuollessaan hän oli naimaton ja kirjoilla Kaukolassa. Hänet on haudattu Kaukolan sankarihautaan.[1][2]
Lähteet
- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.
- Toim. J. Suomalainen, J. Sundvall, E. Olsoni ja A. Jaatinen: Suomen jääkärit osa I, Oy Sotakuvia Kuopio 1933.
- Suomen sotasurmat 1914–1922 © 2001- Valtioneuvoston kanslia, Suomi Finland.
Viitteet
- ↑ a b Suomen jääkärien elämäkerrasto 1938
- ↑ a b Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975
Ylennykset ja kunniamerkit 
| Ylennykset
|
|
Kunniamerkit
|
- Aliupseeri 11. helmikuuta 1918
|
|
- Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera
- Vapaussodanmuistomerkki soljen kera
- Jääkärimerkki
|
.svg){kind=small}
