Lars Gunnar Heinrichs (31. tammikuuta 1920 Pariisi – 20. maaliskuuta 1985 Jyväskylä)[1] oli suomalainen kenraalimajuri. Hänen vanhempansa olivat diplomi-insinööri ja jääkärieversti Karl Gunnar Heinrichs ja Elisabeth Anderzén. Majuri, kauppaneuvos Per V. Heinrichs oli hänen veljensä.[2] Jalkaväenkenraali Axel Erik Heinrichs oli puolestaan Lars Heinrichsin setä.[1]
Lars Heinrichs valmistui Kadettikoulusta jatkosodan aikana 1943 ja Sotakorkeakoulusta 1952 (ye-upseeri 1954). Talvisodassa hän toimi joukkueenjohtajana PPP 8:ssa ja jatkosodassa komppanianpäällikkö JR 53:ssa. Sodan jälkeen hän oli sijoitettuna eri jalkaväkirykmentteihin. Pääesikunnassa hän työskenteli toimistoupseerina 1953-1954. Hän opetti Taistelukoulussa 1954-1959. Uudenmaan prikaatin esikuntapäälliköksi hänet nimitettiin vuosiksi 1959-1961. Pääesikunnan ulkomaantoimiston päällikkönä hän oli 1961. Sotilasasiamiehenä Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa hän toimi 1961-1965. Uudenmaan rakuunapataljoonaa Heinrichs komensi vuosina 1965-1966. Pääesikunnassa hän oli tiedustelupäällikkönä 1966-1971. Kadettikoulua hän johti 1971-1974. Sisä-Suomen sotilasläänin komentajana Heinrichs toimi vuodesta 1974 eteenpäin. [3]
Ylennykset
- Vänrikki 1938
- Luutnantti 1942
- Kapteeni 1944
- Majuri 1956
- Everstiluutnantti 1961
- Eversti 1966
- Kenraalimajuri 1974[4]
Lähteet
