Larry Don Austin (12. syyskuuta^[1] 1930^[2] – 30. joulukuuta 2018) oli yhdysvaltalainen säveltäjä. Hän keskittyi elektroniseen musiikkiin, jota teki jo ennen kuin tietokoneiden teknologia yksinkertaisti sen luomista. Hänestä tuli kuitenkin myös tietokonemusiikin pioneeri. Austinin teoksia esittivät muiden muassa New Yorkin filharmonikot, ja esityspaikkojen joukossa oli Carnegie Hall.^[3]

Austinin opettajia olivat Darius Milhaud, Violet Archer ja Andrew Imbrie. Hän työskenteli Pohjois-Texasin yliopistossa vuosina 1978–1996. Tänä aikana hän oli mukana kokeellisen musiikin ja intermedian keskuksen perustamisessa. Jäätyään eläkkeelle hän jatkoi työtään säveltäjänä ja teki uutta musiikkia lähes viimeisiin vuosiinsa saakka. Hänestä tuli vuonna 1996 ensimmäinen Kansainvälisen elektroakustisen musiikin kilpailun Magistere-palkinnon saanut yhdysvaltalainen.^[3]

Austin oli New Music Ensemblen perustaja ja kapellimestari vuosina 1963–1968. Vuonna 1967 hän perusti uudelle musiikille omistetun Source-lehden, jota toimitti vuoteen 1973. Hän oli mukana kirjoittamassa teosta Learning to Compose (1989).^[2] Vuosina 1990–1994 hän toimi kansainvälisen tietokonemusiikkijärjestö ICMA:n puheenjohtajana.^[4] Hän myös teki viimeistellyn version teoksesta Universe Symphony (Ives). Austin kuoli nukkuessaan 88-vuotiaana. Hänellä oli tällöin viisi lasta, 13 lapsenlasta ja yhdeksän lapsenlapsenlasta.^[3]

• Improvisations for Orchestra and Jazz Soloists (1961)
• Changes (pasuunalle ja nauhalle, 1965)
• Bass (multimediatyö, 1966)
• Tableaux vivants (multimediatyö, 1973, uusittu 1981)
• Phoenix (elektronista musiikkia, 1974)
• Catalogo Voce (multimediatyö, 1979)
• *Stars (elektronista musiikkia, 1982)
• Djuro's Tree (elektronista musiikkia, 1997)
• John Explains (sisältää John Cagen nauhoitettua ääntä, 2007)
• Redux (viululle ja tietokoneelle, 2007)
• ReduxTwo (pianolle ja tietokoneelle, 2008)
• ReduxThree (yhdelle, kahdelle, neljälle tai kahdeksalle klarinetille ja tietokoneelle, 2011)^[2]