Onni Kokko, 14-vuotias suomalainen lapsisotilas 1918Kiinalainen 10-vuotias lapsisotilas toukokuussa 1944.
Lapsisotilas on sotaan osallistuva lapsi. UNICEFin määritelmän mukaan lapsisotilas on alle 18-vuotias henkilö, joka joko pakotetaan liittymään armeijaan tai osallistumaan aseelliseen välikohtaukseen tai joka tekee niin vapaaehtoisesti. Useammin kysymyksessä on kuitenkin pakko ja lapsen orjuutus.[1] Riskiä joutua lapsisotilaaksi kasvattavat köyhyys, perheestä eroon joutuminen, huonot koulutusmahdollisuudet ja taistelualueella asuminen.[2]
Osa lapsisotilaista osallistuu suoranaisesti taisteluihin, mutta heitä voidaan käyttää myös vartijoina, viestinviejinä, vakoojina tai seksiorjina.[1] Toisinaan he osallistuvat itsemurhatehtäviin tai toimivat ihmismiinanpaljastimina.[3] Joskus lapsia lähetetään tekemään julmuuksia lähisukulaistensa keskuuteen, jotta heidän olisi mahdotonta palata takaisin kotiinsa.[2]
Maailmassa arvioidaan olevan noin 300 000 lapsisotilasta.[2][4] Edistysaskeleet teknologiassa sekä kevyiden ja helppokäyttöisten automaattiaseiden helppo saatavuus ovat lisänneet lapsisotilaiden käyttöä.[2]
Saksalaisen tutkimusryhmän 2007 tutkimista Ugandassa ja Kongon demokraattisessa tasavallassa taistelleista lapsisotilaista noin kolmasosa kärsi posttraumaattisesta stressireaktiosta, jonka takia he eivät kyenneet käsittelemään normaalisti kokemiaan traumaattisia asioita, vaan joutuivat käymään läpi niiden aiheuttamia tunnetiloja jatkuvasti uudelleen.[5][6]
Arviolta 40 prosenttia maailman 300 000 lapsisotilaasta on tyttöjä. Jotkut heistä toimivat kokkeina tai siivoojina, mutta ylivoimaisesti suurinta osaa tytöistä käytetään seksiorjina. Konflikteista palaavat tytöt joutuvat usein yhteisönsä hyljeksimiksi.[7]
Vuonna 2002 voimaan astunut, lasten osallistumista aseellisiin välikohtauksiin koskeva valinnainen protokolla yleissopimukseen asettaa seuraavan ehdon: ”Sopimusvaltiot takaavat, että henkilöitä, jotka eivät ole täyttäneet 18 vuotta, ei värvätä väkisin sopimusvaltioiden asevoimiin.”[10] Lisäksi valinnainen protokolla velvoittaa sopimusvaltiot ”ryhtymään kaikkiin mahdollisiin toimenpiteisiin sellaisen värväyksen ja käytön estämiseksi, mukaan lukien sellaisten laillisten keinojen ottamiseen käyttöön, jotka ovat välttämättömiä tällaisten menettelyjen kieltämiseksi ja kriminalisoimiseksi” (Artikla 4).[10] Mainittu protokolla vaatii sopimusvaltioita myös kotiuttamaan toimivaltansa alueella olevat lapset, jotka on värvätty tai joita on käytetty vihollisuuksissa, ja tarjoamaan apua heidän fyysiseen ja psyykkiseen kuntouttamiseensa (Artikla 6, kohta 3).[10]
