Vahvistukseksi päämaja alisti ryhmälle vielä Jalkaväkirykmentti 40:n, kenttätäydennysprikaati VII:n ja IX pataljoonan, kenttätykistöpatterin ja muita taistelua tukevia aselajijoukkoja.
Ruotsalaisten vapaaehtoisjoukkojen komentajasta kenraaliluutnantti Ernst Linderistä tuli 22. helmikuuta Walleniuksen seuraaja Lapin Ryhmän komentajana, ja hänelle alistettiin myös Pohjois-Suomessa toimivat suomalaisjoukot, joita johti everstiluutnantti Willamo. Linder siirsi esikuntansa 21. helmikuuta TorniostaRovaniemelle ja Kemijärven pohjoispuolelle Tohmoon.[2] Sallan suunnan puolustusta varten ruotsalais-norjalaisista vapaaehtoisista muodostettiin Taisteluryhmä SFK komentajanaan eversti Arthur Nordenswan.[3] Ryhmän alueella Svenska Frivilligkåren otti rintamavastuun MärkäjärvestäSallassa ja sitä tukemaan oli tullut Flygflottilj 19, mikä mahdollisti Walleniuksen johdolla joidenkin ryhmän osien siirron Viipurinlahden taisteluihin.
13. maaliskuuta1940 talvisodan päättyessä rintamalinja oli vakiintunut Sallassa Märkäjärven-Saijan tasalle ja Petsamossa Nautsin tasalle.
