Lakota on Pohjois-Amerikan alkuperäiskansa lakotojen puhuma siouxilainen kieli. Vaikka lakotaa pidetään usein erillisenä kielenä, sen puhujat pystyvät ymmärtämään muita sioux-kieliä, ja kielitieteessä lakotaa pidetäänkin siouxin yhtenä päämurteena. Lakotaa puhuu noin 2 000 henkilöä lähinnä Pohjois- ja Etelä-Dakotan osavaltioissa.[1]
Lakotassa on viisi oraalista vokaalia, /i e a o u/, ja kolme nasaalista vokaalia, /ĩ ã ũ/, jotka ääntyvät foneettisesti /ɪ̃ ə̃ ʊ̃/. Vokaalea /e o/ on kuvattu melko väljiksi, jolloin niiden äännearvot olisivat lähellä äänteitä [ɛ ɔ].
Vokaaleja kuvataan oikeinkirjoituksessa samoilla kirjaimilla kuin IPA:ssa. Vokaalin nasalisaatio merkitään yleensä kirjaimella ⟨ŋ⟩; aikaisemmin se saatettiin merkitä ogonekilla, esim. ⟨ą⟩ /ã/.[2]
Frikatiivi /ʁ/ ääntyy tremulanttina[ʀ] ennen /i/:tä.[3] Aspiroiduilla soinnittomilla klusiileilla on kaksi allofonia, joista [pˣ tˣ kˣ] esiintyvät vokaalien /a ã o ĩ ũ/ edellä.
Sanoilla on yksi painollinen tavu, joka ääntyy painottomia tavuja selkeästi korkeammalla äänellä. Painollinen tavu on yleensä sanan toinen tavu. Paino merkitään yleensä akuuttiaksentilla.