Laibachin konferenssi oli Laibachissa (nykyään Ljubljana Sloveniassa) 26. tammikuuta – 12. toukokuuta 1821 järjestetty kansainvälinen konferenssi, jossa Pyhään Allianssiin kuuluneet suurvallat antoivat Itävallalle valtuudet kukistaa Napolissa kesäkuussa 1820 puhjennut vallankumous.^[1] Kokous oli jatkoa edellisenä syksynä järjestetylle Troppaun konferenssille.

Laibachin konferenssiin osallistuivat Itävallan, Preussin ja Venäjän hallitsijat ministereineen, Molempain Sisiliain ja Sardinia-Piemonten kuninkaat sekä Modenan ja Toscanan herttuat. Kokous päätti Molempain Sisiliain kuningaskunnan uuden perustuslain kumoamisesta ja valtuutti Itävallan palauttamaan absoluuttisen monarkian sotilaallisella väliintulolla. Konferenssin ulkopuolelle jääneet Englanti ja Ranska eivät hyväksyneet päätöstä, mikä kannusti napolilaiset yrittämään vastarintaa. Itävalta kuitenkin kukisti kumouksen sekä Napolissa että Piemontessa kevään 1821 aikana.^[1] Venäjän Aleksanteri I:n aloitteesta Troppaun ja Laibachin päätökset hyväksyttiin neliliiton nimissä, minkä tarkoituksena oli lähentää neliliittoa vastavallankumoukselliseen Pyhään Allianssiin. Käytäntö jatkui seuraavana vuonna Veronan konferenssissa.^[2] Englannin ja Ranskan pidättäytymisen vuoksi nämä kokoukset kuitenkin tosiasiassa merkitsivät kongressijärjestelmän merkityksen heikkenemistä.^[1]