Ranskassa alkoi 1940-luvun lopulla voimakkaan talouskasvun kausi, joka tunnetaan nimellä Trente Glorieuses. Tuolloin Ranskan sähköenergiantarpeet kasvoivat. Sitä varten Ranskaan rakennettiin voimalaitoksia, joista yksi oli Viennen sivujoen Maulden patoaminen ja vesivoimalan rakentaminen. Mauldejoen vesi ei yksin riittänyt tarvittavaan vesimäärään, vaan tekojärveen ohjailtiin useiden viereisten jokien vettä kanavien avulla.
Pato on 32,9 metriä korkea. Vuoden 1949 lopussa pato suljettiin ja tekojärvi täytyi vedellä. Tekojärvessä on 106 miljoonan kuutiometrin vesivaranto. Vuonna 1952 vesivoimala otettiin käyttöön. Sen keskimääräinen vuotuinen sähköntuotanto vastaa 40 000 asukkaan kaupungin vuosikulutusta. Järvellä on myös tärkeä vapaa-ajanviettopaikka.[1][2]
