La Combattante
Aluksen vaiheet
Rakentaja	Fairfield Shipbuilding and Engineering Company, Govan
Kölinlasku	16. tammikuuta 1941
Laskettu vesille	27. huhtikuuta 1942
Palveluskäyttöön	30. joulukuuta 1942
Poistui palveluskäytöstä	uponnut osuttuaan miinaan 23. helmikuuta 1945
Tekniset tiedot
Uppouma	1 070 t (standardi) 1 458 t (kuormattu)
Pituus	85,3 m
Leveys	10,16 m
Syväys	3,51 m
Koneteho	19 000 shp
Nopeus	27,5 solmua
Miehistöä	168
Aseistus
Aseistus	4 x QF 4" Mk XVI -tykkiä kaksiputkisina Mk XIX -asennuksina 4 x QF 2 naulan Mk VIII neliputkisena Mk VII -asennuksena 3 x Oerlikon 20 mm yksiputkisina P Mk III -asennuksina 2 x 21" torpedoputkea 4 x syvyyspomminheitintä ja 3 x kiskoa, joihin 110 syvyyspommia
Infobox OK

La Combattante oli toisessa maailmansodassa Vapaan Ranskan laivaston Hunt-luokan saattuehävittäjä, joka oli alun perin Britannian kuninkaallisen laivaston HMS Haldon.

Pääartikkeli: Hunt-luokka (hävittäjä)

Alus tilattiin 28. heinäkuuta 1940 vuoden 1940 hätäohjelmassa (engl. War Emergency Programme) Fairfield Shipbuilding and Engineering Companylta Govanista, missä köli laskettiin 16. tammikuuta 1941 tilausnumerolla 1695. Alus vaurioitui maaliskuussa Glasgowiin tehdyssä ilmahyökkäyksessä, jolloin sen vesillelasku viivästyi. Alus laskettiin vesille 27. huhtikuuta 1942 nimellä HMS Haydon ja siirrettiin 1. joulukuuta 1942 Vapaan Ranskan laivastolle, joka otti 15. joulukuuta aluksen palvelukseen nimellä La Combattanteksi. Alus valmistui 30. joulukuuta 1942.^[1]

Alus läpäisi vastaanottotestit, jonka jälkeen se siirtyi Tobermoryyn aloittaen koulutuksen 13. tammikuuta 1943. Alus siirrettiin 12. helmikuuta Scapa Flowhun päättämään koulutuksensa. Se aloitti seuraavana päivänä koulutuksensa Kotilaivaston hävittäjäosastossa, mikä päättyi 23. maaliskuuta.^[1]

Heti koulutuksen päätyttyä alus lähti Irlanninmeren kautta Portsmouthiin. Se liittyi 26. maaliskuuta Milford Havenissa rannikkosaattueeseen, josta se erkani jatkaen matkaansa Portsmouthiin sijoitettuun 1. hävittäjälaivueeseen. Laivueen mukana alus suojasi saattueita ja partioi Kanaalin alueella. Alus joutui 7. lokakuuta partomatkalla Le Havre/Cap Barfleurin rannikkopatterien tuleen ja 26. huhtikuuta 1944 alus torjui E-veneiden hyökkäyksen upottaen S147:n.^[1]

Alus määrättiin Normandian maihinnousun itäisen osaston Force J:hin sekä tulitukiosasto Group E:hen, jolle oli määrätty maalipisteet Beny-sur-Merin alueelta. Alus partioi 12. toukokuuta HMS Steynerin kanssa Kanaalin alueella, jolloin alukset kohtasivat Boulognesta lähteneet E-veneet. Seuranneessa taistelussa E-vene S141 tuhoutui ja toinen E-vene vaurioitui.^[1]

Alus suojasi 5. kesäkuuta HMS Stevenstonen ja HMS Venuksen kanssa saattueen J9 Juno Beachille. Saattueeseen kuuluivat fregatti HMS Lawford, kymmenen LST:tä, viisi moottoritykkivenettä ja kolme Yhdysvaltain rannikkovartioston kutteria. Seuraavana päivänä La Combattante tulitti rannikkopuolustuksen tuliasemia. Operaatiosta vapauduttuaan alus lähti Portsmouthiin palaten saattuepalvelukseen.^[1]

Alus kuljetti 12. kesäkuuta kenraali Charles de Gaullen tutustumaan sillanpäähän. Se suojasi Noren alaisuudessa saattueita tammikuussa 1945. Se osui miinaan 23. helmikuuta Humberin suistossa lähellä East Dudgeonin poijua. Alus upposi nopeasti, jolloin HMS MTB 76 ja HMS MTB 770 pelastivat 118 eloonjäänyttä. Aluksen mukana sai surmansa 67 merimiestä.^[1]

• English, John: The Hunts - A history of the design, development and careers of the 86 destroyers of this class built for the Royal and Allied Navies during World War II. Cumbria, Englanti: World Ship Society, 1987. ISBN 0-905617-44-4 (englanniksi)
• Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7 (englanniksi)
• Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5 (englanniksi)