| LSD: Dream Emulator |
|---|
CD-ROM -levyn kansitaide |
| Kehittäjä |
Asmik Ace Entertainment |
| Julkaisija |
Asmik Ace Entertainment |
| Tuottaja |
Osamu Sato |
| Suunnittelija |
Osamu Sato
Satoshi Ashibe
Hiroko Nishikawa |
| Taiteilija |
Osamu Sato
Kazuhiro Goshima
Noboru Iizuka |
| Säveltäjä |
Osamu Sato |
| Ohjelmoija |
Yoshinori Maeda |
| Pelimoottori |
Playstation |
| Julkaistu |
lokakuu 1998 |
| Lajityyppi |
seikkailupeli
surrealistinen kävelysimulaattori |
| Pelimuoto |
yksinpeli |
| Alusta |
PlayStation |
| Jakelumuoto |
CD-ROM |
|
|---|
|
|
| Infobox OK |
LSD: Dream Emulator on Asmik Ace Entertainmentin kehittämä surrealistinen kävelysimulaattori, joka julkaistiin vuonna 1998 Japanissa PlayStationille. Pelissä kuljetaan nimettömän päähenkilön unimaailmassa ja tutkitaan paikkoja, jossa asioihin koskeminen vie pelaajan erilaiseen uneen. Unien teemojen inspiraationa on toiminut kehittäjä Hiroko Nishikawan unipäiväkirja ja pelin nimi viittaa erilaisten unimaailmojen psykedeelisyyteen ja LSD-huumeeseen.[1]
Pelin tunnetuin kehittäjä on taiteilija Osamu Sato, joka on säveltänyt pelin ääniraidan ja suunnitellut pelin sisältöä ja taidetta. Peliä aiemmin ilmestyi vuonna 1994 Saton suunnittelema point and click -peli Eastern Mind: The Lost Souls of Tong Nou, jonka herättämä huomio Japanissa ja Yhdysvalloissa rahoitti LSD:n tuotantoa. Asmik Ace ja Sony julkaisivat pelin rajoitettuna painoksena Japanissa, johon kuului itse peli, pelin ääniraita CD:nä sekä kirja. Elokuussa 2010 peli ilmestyi Japanin PlayStation Networkiin tehden siitä helpommin saavutettavan mutta sitä ei ole virallisesti lokalisoitu Japanin ulkopuolella. Saton säveltämä ääniraita löytyy myös striimauspalveluista.[2]
Pelin kokeellisuuden vuoksi peli ei saavuttanut julkaisuaikana suurta menestystä, jolloin peli julkaistiin virallisesti vain Japanissa vaikka kehittäjät olisivat halunneet houkutella länsimaistakin yleisöä. Pelin omalaatuisuus on myöhemmin herättänyt uuden yleisön kiinnostuksen eri internet-foorumeiden sekä YouTube-videoiden myötä, jotka ovat kasvattaneet pelille kulttimainetta. Pelistä on tehty fanien toimesta myös esimerkiksi englanninkielinen käännös sekä uusintaversio, joka pyrkii korjaamaan esimerkiksi alkuperäisen pelin jäykkää ohjausta.[3]
Pelaaminen
Pelin kulku on jaksotettu ihmisen unisyklin mukaisesti, jossa päivisin pystyy päävalikossa tallentamaan pelin, tarkkailemaan herättyään edellisen unen laatua, näkemään unisessioiden määrän sekä menemään uudestaan nukkumaan. Pelin edetessä voi myös pikakelata aiemmasta pelisessiosta lyhennetyn version. Peli on sinänsä poikkeuksellinen ettei siinä ole tutkimisen lisäksi muuta tavoitetta tai varsinaista loppua ja siten tyyliltään muistuttaa muita 1990-luvulla tehtyjä point-and-click -seikkailupelejä, joiden sisältö koostuu pääasiassa erilaisista mielikuvituksellisista kohtauksista.
Pelin öinä voi joko nähdä lyhyen runon- tai tekstipätkän, jonka jälkeen henkilö herää välittömästi tai päähenkilö herää monikerroksisessa talossa, josta pääsee muihin unimaailmoihin jokseenkin sattumanvaraisesti juoksemalla esineitä tai seiniä päin. Unimaailmojen tyyli vaihtelee reaalimaailman kohteita mallittelevasta mielikuvituksellisuuteen ja ne voivat olla ekstaattisia tai pelottavia. Vaikka maailmojen layout pysyy pelin aikana samana niin mahdollisten tapahtumien ja hahmojen läsnäolo on osin sattumanvaraista ja osin perustuu unen laadun varaan. Myös pelin värimaailma vaihtelee sattumanvaraisesti ja pelin edetessä värien monipuolisuus lisääntyy luoden psykedeelisemmän efektin. Unisessioista ei voi herätä itse vaan peli päättyy tietyn ajan kuluttua tai kun jokin unimaailman hahmoista herättää pelaajan.[1]
Lähteet
Aiheesta muualla
