LISA (engl.Laser Interferometer Space Antenna, engl.laserinterferometrinen avaruusantenni) on ESAn ja NASAn kaavailema yhteinen tutkimushanke. LISA-satelliittien avulla pyritään mittaamaan gravitaatioaaltoja ja havaitsemaan gravitoneja, jollaisia teorian mukaan syntyy, kun musta aukko nielaisee massiivisen neutronitähden.
Hanke on suunnitteluvaiheessa, ja mittausten oli tarkoitus alkaa vuoden 2015 tietämillä.
[1] Vuonna 2010 näytti siltä, että LISA mahdollisesti laukaistaan noin vuonna 2020. ESA eikä NASA ei ole vielä valinnut tätä satelliittimissiota toteutettavaksi.
Tammikuussa 2024 ESA ilmoitti projektin etenemisestä. Tehtävään kuuluvien kolmen avaruusaluksen rakentaminen voi alkaa tammikuussa 2025. Laukaisu on suunniteltu vuodelle 2035.[2][3]
Tekniikkaa
Projektiin kuuluu kolme avaruusalusta, jotka muodostavat kolmion, jonka sivujen pituus on 2,5 miljoonaa kilometriä. Alukset lähettävät laservaloa välillään.[3]
LISAn teknologioita kehitetään ESAn rakenteilla olevassa LISA Pathfinder -satelliitissa, joka laukaistiin avaruuteen vuonna 2012. NASA toimittaa osan LISA Pathfinderin teknologioista.
Tieteellinen perusta
Mittaus perustuu laser-interferometriaan. Kolme tasasivuisen kolmion kärkiin sijoittuvaa avaruusalusta muodostaa suuren Michelsonin interferometrin, jonka sivujen pituus on viisi miljoonaa kilometriä. Alusten väliset etäisyydet pidetään vakiona lasermittauksen ja "vastuksettoman lennon" (drag free) avulla, joka aikaansaadaan kompensoimalla esimerkiksi Auringon säteilypaineen aikaansaama vastus hyvin tarkkojen ionimoottorien työntövoimalla. Kun gravitaatioaalto muuttaa aika-avaruutta kahden aluksen välillä, muutoksen pitäisi olla mitattavissa sivujen suhteellisista pituuksista.
