Lauri Arvi Pellervo Poijärvi (vuoteen 1906 Boijer; 25. elokuuta1900Helsinki – 2. elokuuta1986 Helsinki[1]) oli suomalaisen koulumaailman vaikuttaja, filosofian tohtori ja kuoronjohtaja.
Poijärvi oli myös merkittävä musiikkielämän vaikuttaja. Hän opiskeli pianonsoittoa Ingeborg Hymanderin johdolla Helsingin musiikkiopistossa vuoteen 1922 ja toimi sittemmin konserttisäestäjänä. Hän oli vuosina 1928–1930 Ylioppilaskunnan Laulajien ja vuosina 1930–1933 Laulu-Miesten kuoronjohtajana sekä vuosina 1945–1951 Eteläsuomalaisen Osakunnan Laulajien johtajana.[2] Vuosina 1956–1968 Poijärvi oli Suomen Kansallisoopperan hallituksen puheenjohtaja. Hänet kutsuttiin Sulasolin kunniajäseneksi, ja vuonna 1965 hän sai professorin arvonimen.[3]
Moni Poijärven jälkeläinen vaikuttaa Suomen kulttuurielämässä, muun muassa poika, professori, tekniikan tohtori Heikki Poijärvi, Lohjan kaupunginorkesterin alttoviulun äänenjohtaja Lauri Poijärvi[5] sekä viulisti-kapellimestari Ylermi Poijärvi. Hänen toinen puolisonsa oli lastenkirjailija ja kääntäjä Sirkka Rapola.
Teoksia
Über die Basenpermeabilität pflanzlicher Zellen. Väitöskirja. 1928
Suomalaisen tietosanakirjan vaiheita. Otava, 1958.
↑Uola, Mikko – Autio, Veli-Matti: ”Poijärvi, Lauri Arvi Pellervo (1900–1986)”, Suomen kansallisbiografia, osa 7, s. 762–763. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006. ISBN 951-746-448-7Teoksen verkkoversio (viitattu 18.9.2007).