Kössi Leino (1893–1957) oli suomalainen sementtityömies ja kommunisti.[1][2]
Leino oli kotoisin Halikosta ja osallistui vuoden 1918 sisällissotaan punakaartin riveissä.[3] Hän oli sisällissodan jälkeen vangittuna kaksi vuotta. Myöhemmin Leino johti maanalaista Punaista rintamamiesjärjestöä ja joutui 1930-luvun alussa olemaan kommunistisen toimintansa vuoksi neljä vuotta vankilassa.[1] Vuosikymmenen lopulla hän värväsi suomalaisia vapaaehtoisia Espanjan sisällissodan kansainvälisiin prikaateihin, hoiti maanalaisen Suomen Kommunistisen Puolueen (SKP) asioita ja toimi ammattiyhdistyksissä.[2][1] Leino harrasti näyttelemistä Helsingin Työväen Näyttämöllä. Hän esiintyi Nyrki Tapiovaaran elokuvassa Varastettu kuolema (1938), jossa hän näytteli venäläistä ”ohranaa”.[1] Leino näytteli pientä sivuroolia myös Helmer Adlerin ohjaamassa komediaelokuvassa Herrat ovat herkkäuskoisia (1939).[4]
Leino kuului vuonna 1940 Helsingin paikallisen työläisrintamamiesyhdistyksen johtokuntaan, vaikka yhdistys oli tarkoitettu talvisotaan osallistuneille.[3] Hänet vangittiin myöhemmin samana vuonna ja hän joutui olemaan turvasäilövankeudessa aina jatkosodan päättymiseen vuoteen 1944 asti.[1] Helmikuussa 1945 eräät August Holmberg -nimisen miehen johtamat pakilalaiset kommunistit yrittivät perustaa uuden punakaartin, jonka johtajaksi ilmoitettiin Leino, mutta hanke ei johtanut mihinkään. Sittemmin Leino ja Holmberg liittyivät Sosialistiseen Yhtenäisyyspuolueeseen (SYP), jossa he kannattivat maltillista politiikkaa ja riitautuivat SKP:n kanssa. Leino oli vuoden 1947 kunnallisvaaleissa SYP:n ehdokkaana SKDL:n listoilla Helsingissä.[5][6] Leino ja Holmberg erosivat SYP:stä ja samalla SKDL:stä ja siirtyivät SDP:hen vuonna 1953 yhdessä Ensio Hiitosen kanssa.[6][2]
Lähteet
- ↑ a b c d e Mikko-Olavi Seppälä: Varastettu kuolema (1938) poliittisena elokuvana, s. 21. Lähikuva 3/2007.
- ↑ a b c Jyrki Juusela: Suomalaiset Espanjan sisällissodassa 1936–1939, s. 101, 120, 435. Atena, Jyväskylä 2003.
- ↑ a b Kimmo Rentola: Kenen joukoissa seisot: Suomalainen kommunismi ja sota 1937–1945, s. 268. WSOY 1994.
- ↑ Kössi Leino Elonetissä.
- ↑ Veli-Pekka Leppänen: Ohranasta oppositioon: Kommunistit Helsingissä 1944–1951, s. 87–88, 327–328. SKP:n Helsingin piirijärjestö, Helsinki 1994.
- ↑ a b Timo Mikkolainen: Sosialistisen Yhtenäisyyspuolueen identiteetin jäljillä, s. 41, 64, 101–102[vanhentunut linkki] Valtio-opin pro gradu -tutkielma, Tampereen yliopisto 2014. Viitattu 6.4.2019.