Kuusen-suopursunruoste[2] (Chrysomyxa ledi) on ruostesieni, jonka isäntäkasvina vuorottelevat suopursu ja metsäkuusi. Siitä käytetään myös nimiä kuusensuopursuruoste ja rämeruoste[3]. Se leviää kuuselle soisilla alueilla Pohjois-Euroopassa harvakseltaan noin kymmenen vuoden välein ja aiheuttaa sekä nuorten versojen kellastumista että toisinaan jopa vesistöjen pinnalla ajelehtivia, sinänsä vaarattomia leväkukintoja muistuttavia oranssinkeltaisia lauttoja.[4][5][6]
Ruosteen vaurioittamat vuosikasvaimet kellastuvat voimakkaasti
Sienen suopursussa kehittyvät talvi-itiöt ovat läpimitaltaan noin 0,02–0,03 mm, ja ne saastuttavat kuusia, jossa vuorostaan kehittyy sienikuromia ja helmi-itiöitä. Kuusi ei yleensä kuole tautiin, mutta tuorein vuosiverso kuolee.[4]
Tauti on kuvattu vuonna 1879.[7] Erityisesti Koillis-Suomessa, kuten Kainuussa ja Kuusamossa, kuusen-suopursunruostetta esiintyy tiheämmin kuin muualla maassa.[4]
Vaikuttaa epäselvältä, miten kuusella esiintyvä teerenleipätauti liittyy tähän lajiin. Sen on arveltu johtuvan toisesta kultaruostelajista teerenleipäruosteesta (Chrysomyxa woroninii), jonka on kuvannut tieteelle Tranzschel (1903). Toisaalta sen aiheuttama taudinkuva on erilainen: kokonaisten vuosikasvujen infektoituminen, jolloin yksi kasvukausi menetetään, tai jopa käpyjen infektoitumiseen. Toisaalta senkin katsotaan vuorottelevan jollain tavoin suopursunruosteen kanssa väli-isäntänä.[9][10][11][12]
