Kuumavesipuku (englanniksi hot water suit) on työsukelluksessa käytettävä erikoissukelluspuku.
JIM-puku
Kylmyys on eräs sukeltajan pahimpia vihollisia; ongelmaa on ratkottu monin tavoin. Asia menee monimutkaisemmaksi, jos hengityskaasuna on voimakkaasti lämpöä johtava helium: tavallisessa kuivapuvussa sukeltajat kohmettuisivat nopeasti hengiltä.
Yksi ratkaisu on käyttää puvun täytekaasuna tiheää ja siis lämpöä eristävää argonkaasua; ratkaisu on vain hankala kypäräpuvun kanssa, koska argon ei sovi hengitettäväksi.
Siksi jo varsin varhain kehitettiin kuumavesipuku; se on kuivapuvun sovellus, johon on kaasuliittimen sijasta asennettu kuumavesiventtiili. Puvun sisäpinnalla on erityisen pehmusteen sisälle asennettu reiällinen putkisto, josta kuuma vesi leviää tasaisesti koko keholle. Käytetty vesi poistuu puvun ranteissa ja nilkoissa olevien poistoventtiilien kautta. Puku pitää sukeltajan tasalämpöisenä suurissakin syvyyksissä, joskin ulkopuolinen vuoto saattaa aiheuttaa ongelmia; varsinkin alkuaikana palovammat olivat tavallisia.
Puku vaatii erillisen letkuyhteyden pintaan tai sukelluskelloon, mutta koska saturaatiosukellus tehdään liki poikkeuksetta umbilikaalia eli kaapeli-letku-yhdistelmää käyttäen, ei tämä ole ongelma.
Nykyään kuumavesipuku on lähes ainoa saturaatiosukelluksessa käytettävä pukutyyppi.
Niin sanotut kovat puvut, tunnetuimpana JIM, eivät kuulu saturaatioon: ne ovat oikeastaan raajoilla varustettuja yhden miehen sukellusveneitä, joista muutamissa on jopa itsenäinen potkurein tai vesisuihkupropulsiolla toimiva liikutteluyksikkö. Näitä pukuja käytetään kuten tavallisia kypäräpukuja - tosin syvyyksissä joihin ei tavallisilla välineillä ole mitään asiaa. Hengityskaasuna käytetään saturaatiosta poiketen tavallista ilmaa.
