Kustaa (Kusti) Adolf Sala (synt. Granqvist, 10. marraskuuta 1875 Suomusjärvi – 24. kesäkuuta 1943 Tampere) oli suomalainen näyttelijä, joka oli yksi Tampereen Työväen Teatterin perustajista. TTT:n ”Grand old maniksi” luonnehdittu Sala näytteli sen riveissä koko aikuisikänsä päätyönsä ohella. Varsinaisena ammattinaan Sala työskenteli lämmittäjänä Johanneksen kansakoulussa. Jo ennen teatterin perustamista Sala oli kuulunut Tampereen työväenyhdistyksen näytelmäseuraan. Nuorena hän niitti mainetta pääosien tulkitsijana eritoten Ludvig Holbergin ja Molièren näytelmissä.

Sala näytteli Nummisuutarien Eskoa yli sata kertaa alkaen vuodesta 1899. Toinen hänen ikimuistoisista rooleistaan oli Hamlet. Hän oli jäsenenä Työväen Näyttämöiden Liiton ensimmäisessä liittotoimikunnassa, joka perustettiin joulukuussa 1917. Sala vietti 20-vuotistaiteilijajuhlaansa vuonna 1920 Jeppe Niilonpojan merkeissä. Juhlien yhteydessä hän sai ennen näkemättömän määrän lahjoja kultasormuksesta peiliin. Näyttelijäkollegat huusivat hänelle eläköötä niin, että huone täyttyi "seiniätärisyttävästä suosionosoitusten myrskystä". Salan taiteellisiin menestyksiin kuuluivat myös muun muassa Santun rooli Pohjalaisissa syyskaudella 1928 ja Sid-eno näytelmässä Oi nuoruus syksyllä 1935. Vanhemmiten hän teki lukuisia mieleenpainuvia sivurooleja, kuten tohvelisankarimiehen osan Vaimokkeessa, joka TTT:ssa esitettiin nimellä Vetovaimo syksyllä 1942. Kusti Sala kuoli juuri ennen 40-vuotistaiteilijajuhlaansa. Taiteilija Allan Salo sai tehtäväkseen maalata Salan muotokuvan post mortem -valokuvan perusteella.

• Rajala, Panu: Titaanien teatteri, Tampereen Työväen Teatteri 1918 – 1964. Tampereen Työväen Teatteri Oy 1995, ISBN 952-90-6677-5