Kustaa Cavén, ven. Куста Каве, (3. huhtikuuta 1747 Pertteli – 30. elokuuta 1829 Lammi) oli suomalainen rusthollari, lautamies ja suomen lähetyskunnan talonpoikaisedustaja silloisesta Turun ja Porin läänistä[1][2][3]
Henkilöhistoria
Perhe ja työhistoria
Cavénin vanhemmat olivat rusthollin isäntä Matti Kaarlenpoika ja äiti Stiina Matintytär.[1] Isänsä kuoleman jälkeen Kustaasta tuli Mikkolassa sijainneen rusthollin isäntä. Kustaa avioitui Uskelan Lopen kylä Pertun rusthollarin tyttären Annan kanssa (s. 1746). 1800-luvun vaihteessa Kustaa otti nimekseen Caven.
Vuonna 1808 kreivi von Buxhoevden antoi käskyn valita edustajat kaikista säädyistä Pietariin lähetettävää valtuuskuntaa varten. Caven, talonpoika ja lautamies Uskelan pitäjässä, sai kutsun tulevasta luottamustoimestaan silloiselta Turun ja Porin läänin maaherralta Knut von Troililta 1. elokuuta 1808. Kustaa edusti suomen lähetyskunnassa Piikkiön ja Halikon kihlakuntia, hän matkusti pietariin 25. lokakuuta 1808[4], ja palasi takaisin 7. tammikuuta 1809. [3], joita hän oli edustanut jo vuonna 1800 Norrköpingin valtiopäivillä.[1] Matkastaan lähetyskunnassa hän sai tunnustuksena keisarilta kultaisen mitalin ja tukun ruplia.
Perttelissä hän piti Mikkolan rusthollia ja toimi vuosikausia lautamiesten esimiehenä. Hän kuoli kotonaan elokuussa 1829. Hänen vaimonsa vuodesta 1773 Anna Henrikantytär oli edesmennyt kolme vuotta aikaisemmin.[1] Suuresta jälkeläiskatraasta oli jäljellä vain yksi tytär, jonka perilliset omistivat Mikkolan 1900-luvun alkupuolelle saakka.
Kunnianosoitukset
Keisari Aleksanteri I:n lähetyskunnan muistomitali, jul. 17. marraskuuta 1808.[5][6]
Lähteet
