Kurt Woldemar Walldén (18. lokakuuta1906Helsinki – 14. toukokuuta1979 Helsinki) oli suomalainen kihlakunnantuomari ja pianotaiteilija. Hänen vanhempansa olivat molempien oikeuksien kandidaatti Evert (Woldemar) Walldén ja musiikinopettaja Elin (Mathilda) Walldén o.s. Bergström.[1][2] Lapsena Kurt Walldén oppi tuntemaan nuotit ennen kirjaimia. Äidin alkuopetuksen jälkeen hänestä tuli Fanny Flodin-Gustafssonin oppilas. Walldén tähtäsi pianistin uralle, mutta äiti halusi hänen opettelevan kelvollisemman ammatin kuin epävarman taiteilijan työn. Niinpä Walldén ryhtyi opiskelemaan lakia.[3]
Pianonsoittoa Walldén opiskeli Helsingissä opettajinaan Fanny Flodin-Gustafsson (vuoteen 1929) ja Elli Rängman-Björlin. Pariisista hän haki oppia 1931 ja 1935 Lazare-Lévyn, Nadia Boulangerin ja Suzanne Guébelin johdolla. Lisäksi hän osallistui Eduard Erdmannin pianokursseille 1937 ja Alfred Cortot'n kursseille 1949. Walldén piti ensikonserttinsa 1929 ja konsertoi sen jälkeen kotimaassa ja ulkomailla. Hän esiintyi Baltian maissa sekä Ruotsissa ja Tanskassa sekä Ruotsin, Tanskan ja Ranskan radiossa. Hän tulkitsi erityisesti romantiikan ajan säveltäjiä ja suomalaista musiikkia. Pianonsoittoa hän opetti yksityisesti ja Sibelius-Akatemiassa (1945–1946 ja 1948) sekä Jyväskylänkonservatorion virkaa tekevänä ensimmäisenä opettajana 1958–1964. Hänen luottamustoimiaan musiikkialalla olivat Helsingin musiikkilautakunnan sihteerin toimi 1949–1966, Sibelius-Akatemian johtokunnan jäsenyys 1946–1966, Suomen solistiyhdistyksen johtokunnan jäsenyys, Musiikkikirjastoseuran puheenjohtajuus sekä Pohjoismaiden esittävien taiteilijoiden neuvoston presidentin toimi 1966–1968.[1][4]