Kurt Schwertsik

Kurt Schwertsik (s. 25. kesäkuuta 1935)[1][2] on itävaltalainen säveltäjä. Vaikka hän oli Karlheinz Stockhausenin oppilas, hän hylkäsi säveltäjänä sarjallisuuden. Innoitusta hän haki sen sijaan Erik Satien musiikista ja dadaismista. Hänellä on musiikissaan Financial Timesin mukaan liberaali, antiautoritaarinen poliittinen ulottuvuus.[3] Wildner-levy-yhtiö on luonnehtinut Schwertsikiä yhdeksi aikojemme ainutlaatuisimmista säveltäjistä.[4]

Schwertsik oli Pierre Boulez'n, Hans Werner Henzen ja Bruno Madernan opissa Darmstadtissa vuonna 1955 sekä Stockhausenin ja Mauricio Kagelin opissa Kölnissä vuosina 1959–60. Schwertsik teki säveltäjänä yhteistyötä muiden muassa Friedrich Cerhan ja Otto Zykanin kanssa; ensin mainitun kanssa hän perusti Die Reihe -nykymusiikkikokoonpanon vuonna 1958 ja jälkimmäisen kanssa Salon Konzerte -yhtyeen vuonna 1965.[4] Hän muodostaa muiden muassa mainittujen säveltäjien ja Heinz-Karl Gruberin kanssa niin kutsutun kolmannen Wienin koulukunnan.[5] Schwertsikin suuriin teoksiin kuuluu monia oopperoita.[4]

Vuosina 1955–87 Schwertsik toimi käyrätorvensoittajana Wienin sinfoniaorkesterissa. Tämän jälkeen hän toimi Wienin musiikin ja esittävien taiteiden yliopiston professorina vuoteen 2003.[4]

Teoksia

Oopperat

  • Der lange Weg zur grossen Mauer (1974)
  • The Wondrous Tale of Fanferlizzy Sunnyfeet (kymmenkohtauksinen satuooppera, 1982–83)
  • Café Museum / Die Erleuchtung (1993)
  • Der ewige Frieden (1995)
  • Die Welt der Mongolen (1997)
  • Katzelmacher (2003)[4]

Muita sävellyksiä

Lähteet