Kurkkulaulu on keskiaasialainenlaulutekniikka, jossa perusääni muodostetaan kurkussa puristeisella tekniikalla tai taskuhuulilla aikaansaadulla mörinäefektillä. Siihen kuuluu yleensä myös äänen yläsävelten suodattaminen kuultaviksi niin, että niillä voidaan laulaa tai soittaa melodioita.[1]
Tuvassa kurkkulaulua kutsutaan höömeiksi, Mongoliassa höömiiksi tai huumiiksi, Hakassiassakhaiksi ja Altaissakaiksi.[5]
Piirteitä
Yläsävellaulu eroaa kurkkulaulusta siten, että yläsävellaulussa yläsävelmelodioita suodatetaan normaalin laulun päälle. Kaikki yläsävellaulu on kaksiäänistä, mutta kurkkulaulu ei sitä aina ole.[5]
Kurkkulaulussa eri ääniä voi olla neljäkin kappaletta, mutta maallikkokin erottaa yleensä kaksi.[2]
Kurkkulaulajan keskeisin säestyssoitin on kaksi- tai kolmikielinen luuttu, mutta monia muitakin perinteisiä soittimia käytetään.[6]
Kurkkulaulajat ovat yleensä miehiä. Naisten kurkkulaulamista on vanhastaan rajoitettu muun muassa varoituksilla että kurkkulaulu aiheuttaisi naisissa hedelmättömyyttä sekä huonoa onnea sukulaisille.[7]
Tyylejä
Tuvalaisen kurkkulaulun perustekniikat voidaan jakaa kolmeen tyyliin:[2][8]
höömei
"kuin tuulen ujellus tyhjässä pullossa"
sygyt
"kuten kirkasääninen pilli"
kargyraa
möreä ja kumea höömeilaulun kontrabasso
millään muilla laulutekniikoilla ei ihmisäänellä päästä yhtä mataliin ääniin
Mongolialaisen kurkkulaulun perusluokittelu on samanlainen kuin tuvalaisen, mutta nimitykset poikkeavat. Harhira vastaa kargyraa, ja isgeree vastaa sygytiä.[9] Mongolialaisessa höömiissä yläsävelillä lauletut melodiat ovat monimutkaisempia ja lukuisampia kuin tuvalaisessa. Lisäksi laulajan perussävel on Mongoliassa yleensä korkeampi.[10]
Joidenkin määritelmien mukaan kurkkulaulun alalajeja ovat lisäksi borbangnadyr, ezengileer, chylandyk, dumchuktaar ja buga-höömei.[11]