Varoitus:Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.
Kultakalat 1933 sijoittuu 1930-luvun lama-aikaan, jolloin neljä Broadwayn revyytyttöä ovat muiden lailla työttömiä. Heihin kuuluvat laulajatar Carol (Joan Blondell), nuori ja viaton Polly (Ruby Keeler), komedienne Trixie (Aline MacMahon) ja glamouria huokuva Fay (Ginger Rogers), jotka yrittävät saada varakkaat sulhaset. Revyytyttöjen luotto-ohjaaja Barney Hopkins (Ned Sparks) valmistelee heille uuden musikaalin, mutta lama-ajan tiukassa taloustilanteessa musikaalille ei ole rahoitusta. He saavat lopulta apua salaperäiseltä Brad Roberts -nimiseltä säveltäjältä (Dick Powell), joka myöhemmin paljastuu miljonäärin perijäksi. Musikaalin harjoitusten aikana Bradin rakkaus Pollya kohtaan kasvaa, mutta heidän onnensa tiellä ovat Bradfordin suvun edustajat.
Ruby Keeler, Dick Powell, Joan Blondell, Guy Kibbee ja Aline MacMahon elokuvan trailerissa
Kultakalat 1933 -elokuvassa on neljä laulu- ja tanssinumeroa, jotka suunnitteli, lavasti ja ohjasi Busby Berkeley.[2] Berkeley laati myös musikaalinumeroiden koreografiat.[2] Musikaalinumeroiden laulut sävelsivät ja sanoittivat Harry Warren ja Al Dubin.[2][3]
Lisäksi elokuvaan kuvattiin Ginger Rogersin laulama ”I’ve Got to Sing a Torch Song” -musikaalinumero, joka kuitenkin leikattiin elokuvasta jälkituotannon aikana.[2] Kappale esiintyy elokuvan alussa Dick Powellin laulamana. Alun perin musikaalinumero ”Pettin’ in the Park” suunniteltiin elokuvan loppuun, mutta numero ”Remember My Forgotten Man” valmistumisensa jälkeen sai paikan elokuvan lopussa Jack Warnerin ja Darryl F. Zanuckin määräyksestä.[2] Harry Warren ja Al Dubin sävelsivät ja sanoittivat kappaleen ”Forgive Me for Loving You” elokuvaa varten, mutta sitä ei kuitenkaan käytetty.
Tuotanto
Busby Berkeleyn ”Waltz of the Shadows” -numero elokuvan trailerissa
Elokuvan Kultakalat 1933 tarina perustuu Avery Hopwoodin komedianäytelmään The Gold Diggers (1919), joka oli saanut ensi-iltansa New Yorkin Broadwaylla Lyceum Theatressa 30. syyskuuta 1919.[2][5] Näytelmä oli menestys, ja sitä esitettiin yhteensä 717 esitystä.[5] Näytelmän viimeinen esitys oli 18. kesäkuuta 1921.[5]
Kultakalat 1933 -elokuvan työnimenä oli High Life, ja se kuvattiin noin 433 000 dollarin budjetilla WB:n studiolla KalifornianBurbankissa.[2] Voimakas 6,4 momenttimagnitudinLong Beachin maanjäristys iski, kun musikaalinumeroa ”The Shadow Waltz” oltiin kuvaamassa 10. maaliskuuta 1933.[2] Maanjäristys aiheutti studiossa sähkökatkoksen ja oikosulkuja.[2] Henkilövahingoilta vältyttiin, vaikka Busby Berkeley oli vähällä pudota kamerapuomilta ja kuorotytöt olivat kymmenen metrin korkeudessa.
Julkaisu ja vastaanotto
Kultakalat 1933 sai Yhdysvaltain ensi-iltansa maanlaajuisesti 27. toukokuuta vuonna 1933,[6][2] ja Suomessa elokuva sai ensi-iltansa 25. joulukuuta 1933.[1]Kultakalat 1933 oli ilmestyessään suuri arvostelu- ja yleisömenestys.[2] Vuonna 1934 Nathan Levinson sai Oscar-ehdokkuuden parhaasta äänityksestä.[2][3]Rotten Tomatoes -sivuston mukaan kriitikoiden arvosteluista täysi sata prosenttia on myönteistä perustuen yhdeksään arvosteluun.[6]
Warner Home Video julkaisi Kultakalat 1933 ensimmäistä kertaa DVD:nä Yhdysvaltain markkinoille 21. maaliskuuta vuonna 2006.[6][3]
